Millicent eli Missy asuu liian isossa talossa liian yksin. Aina syrjäänvetäytyvä ja sosiaalisesti rajoittunut Missy ei oikein osaa hankkia ystäviä. Yhtenä kirpeänä syyspäivänä Missy pyörtyy torilla ja tapaa Sylvien, joka pyytää hänet kahville.
Missy ei uskalla toivoa, että kahvikutsu olisi vilpitön, joten kieltäytyy useamman kerran. Lopulta Missy kuitenkin löytää itsensä ihmisten keskeltä, joita voi jopa kutsua ystäviksi. Vihdoinkin hänellä on jotain kerrottavaa pojalleen ja on aika kohdata vieraantunut tytär.
Eikä pidä unohtaa Bobbya. Bobby on hoitoa vailla oleva koira, jonka Missy ottaa hanakasti huollettavakseen, mutta Bobbyn seura on enemmän kuin tervetullut.
Lämpenin Missyyn ja hänen tarinaansa vähitellen. Kirja on mukava hyvänmielen kirja ja aikamoinen aikuisten satu, vaikka tapahtumat ovat realistisia.
Missyn tarina antaa sellaisen kuvan, että sosiaalisesta syrjäytymisestä pääsee irti, kunhan lähtee ovesta ulos ja maailma on täynnä ihania ja auttavaisia ihmisiä. Missy Carmichaelin rakkaustarina on juuri sopiva, kun haluaa vain ottaa rennosti kirjan kanssa. En yhtään ihmettelisi, jos kirjasta olisi suunnitteilla elokuva.