Tietoa, tunnelmaa, uteliasta seikkailuhenkeä sekä paljon kilometriä pohjoisen taivaan alla. Missä pitkospuut päättyvät alkaa tietokirjamaisesti, mutta muuttuu pikkuhiljaa tunnelmointipainotteisemmaksi. Vaellus- ja retkeilyaiheisen tietopaketin jälkeen, sivulta 89 lähtien, on varsinaisten retkikertomusten vuoro.
Kirjoittajalla on vuosien vankka kokemus Lapin retkeilystä ja tämä näkyy sivuilla. Hän pystyy esittämään lähes joka aiheeseen käytännön esimerkin. Viittauksia takavuosien eräkirjailijoihin, kuten Kullervo Kemppiseen ja A. E. Järviseen on toki paljon, mutta sopivasti pieninä mausteannoksina. Asenne kertomiseen on mukavan nöyrä ja kolikon molemmat puolet tulevat esiin, eikä Vuoristo ujostele tuoda esiin omia epäonnisiakaan kokemuksia.
Kirja on monipuolinen. Se on samalla oiva kunnianosoitus Lapin luonnolle, asukkaille, vanhoille tarinoille ja retkeilyperinteelle. Paikannimiä löytyy joka lähtöön ja varmaan jokainen Lapissa käynyt lukija löytää tekstistä tuttuja paikkoja. Moni lapinkävijä panostaa kesään ja syksyyn, mutta Vuoristo retkikumppaneineen on tehnyt monta reissua keväällä hiihtäen.
Jos pitää Lapista ja retkeilystä, pitää todennäköisesti tästä kirjastakin. Yksi varoitus on kuitenkin annettava. Mikäli on altis lappikuumeeseen, niin tämän kirjan lukeminen tuo lähes takuuvarmasti oireet pintaan.