Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Onko olemassa paikkaa, jossa emme olisi vain ohikulkumatkalla? Päämäärätön, eksyksissä, harhateillä, hukassa, ihmeissään, neuvoton, vieraantunut, juureton, vaivautunut, rauhaton: siitä seurasta minä löydän itseni. Nuo sanat ovat asuinsijani, niistä muodostuu maailma jossa elän.
Italialainen nainen kaupungissa, nimiä ei tarvita, elää yksin ja tarkkailee ympäristöään. Aina liikkeellä, vai sittenkin paikoillaan? Parin sivun mittaisista tuokiokuvista – Rannalla, Trattoriassa, Kosmetologilla ja niin edelleen – piirtyy vähitellen kuva elämästä, jossa periaatteessa elementit ovat kohdallaan, mutta jotain kai sittenkin puuttuu. Aina menossa, mutta jotenkin pysähtyneenä. Joko olisi aika tehdä iso muutos, vaihtaa maisemaa radikaalimmin?
Aiemmat lukemani Jhumpa Lahirin teokset ovat kertoneet intialaistaustaisista henkilöistä, sijoittuneet yleensä Yhdysvaltain itärannikon yliopistokaupunkeihin ja käsitelleet korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien tunne- ja perhe-elämää. Nyt käsillä oleva Missä milloinkin on selkeä irtiotto näistä teemoista, niin aiheen kuin miljöönkin puolesta. Se on Lahirille uusi avaus siinäkin mielessä, että alkuteos on kirjoitettu italiaksi. Harva pystyy vaikuttaviin kaunokirjallisiin teksteihin edes yhdellä kielellä!
Missä milloinkin on nopea ja kevyen oloinen luettava, mutta aivan kirjan lopulla päähenkilön psykologiassa alkaa tapahtua syvempiä liikahduksia. Yksinäisyys ja tietty ulkopuolisuuden tunne leimaa päähenkilön ajatuksia. Fragmentaarisuutensa vuoksi kirjan henkilöiden ja tapahtumien liitoskohdissa on lukijan oltava tarkkana, ettei kokonaisuus jää irralliseksi.
Jhumpa Lahiri on yksi kuluneen vuoden kirjailijalöytöjäni, mutta ehkäpä aiemmat teokset ovat liikauttaneet minua enemmän. Hyvä kirja Missä milloinkin silti on. Se kannattaa lukea!
