Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Onpahan taas teos käsissä!
Joku yrittää ottaa selvää tuosta suorasuusta, peppipitkätossusta, jolla suodatin ei toimi tai joka suodatinta ei omista. Kaksi lehtimiestä Satakunnasta yrittää porautua satakuntalaisen perussuomalaisen europarlamentaarikon Laura Huhtasaaren (s. 1979) suosion syihin:
- omapäinen – ”Minua ei voi määräillä, en siedä sitä.”
- viehättävän empaattinen – ”Kun elämä on murjonut miestä ja Laura ottaa häntä kädestä kiinni ja katsoo silmiin, ääni uurnaan kolahtaa.”
- selkeät tavoitteet – pois EU, euro ja islamisaatio/maahanmuutto.
Menestymisen takana tietysti paljon muutakin kuin tuossa mainitut tällä uskovaisessa kodissa kasvaneella kahden lapsen äidillä ja trumpilaisella USA-fanilla, erityisopettajalla, jota Timo Soinikaan ei uskaltautunut ’harjaamaan’. Mutta aito populisti hän on, asioihin perehtymätön hölynpölyn puhuja.
Tuonkaltainen kuva minulle jäi kirjan kiinnipantuani. Eli toimittajat Muurinen ja Ståhle ovat muotoilleet vähemmän mairittelevan ja enempi parjaavan kuvan äänestysalueensa kuningattaresta, joka itse pääsee haastateltavaksi vasta kirjan loppupuolella.
Objektiivisempaa kuunnella muita kuin objektia!
Niinpä oman ja muiden puolueiden poliitikkojen mielipiteitä on tarjolla kyllin, enemmän kuitenkin kadehtijoiden kuin kannattajien näkemyksiä.
Laura Huhtasaari näyttää tuominneen tämän kirjan paikkansa pitättömäksi sepustukseksi, vaikka on kirjassa näinkin kehuva kohta ikään kuin yhteenvetona:
”Hän osaa huomioida kuulijan tarpeet eri tilanteissa. Hän puhuu selkeästi ja siten, että kaikki ihan varmasti ymmärtävät. Hänen ei tarvitse korostaa itseään tiputtelemalla väliin turhia sivistyssanoja.”
Mutta itse sanoman sisältö!
Se ei näytä kirjan tekijöille kelpaavan. Ei edes vaikka sanojalla on vahvasti mukana myös tuo tuttu sanoma – koti, uskonto ja isänmaa -rimpsu.