Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Oma tulkinta kirjan luettuani: Hannu Himanen tarkoittanee Venäjää ja presidentti Sauli Niinistöä kirjan otsikoinnilla. Venäjää, Putinia, itsestään selvänä, Niinistöä pikkukekkosena. Tosiasiassa nimi johdattelee upottavaan maaperään, joka syntyisi, jos Niinistön innolla ajama Etyj-juhlakokous järjestettäisiin Suomessa vuonna 2025 ja siinä jouduttaisiin muuttelemaan Etykin päätösasiakirjaa.
Kirjan mukana pääsemme lähemmäs sisäpiiriä, Himanen entisenä Moskovan suurlähettiläänä, nyt ulkopolitiikan ulkokehillä, osannee yhdistellä poliittisten toimijoiden ajatuskulkuja edes sinnepäin.
Kirja käsittelee Suomen ulkopolitiikkaa vuosina 2020–2023. Kirja päättyy vähän ennen presidentinvaaleja vuonna 2024. Stubb ei siis yllä kirjan lehdille. Venäjän sota Ukrainassa ja Suomen Nato-jäsenyysprosessi ovat tarkassa syynissä. Joten mielenkiintoa kyllä riittää, kun kirjoittajana on läheltä näkijä, melkein sisäpuolelta, verrattuna meihin tavan kansalaisiin. Saamme ikään kuin kurkistella mitä selän takana tapahtuu.
Kirjan etenee seuraavien otsikoiden alla:
- Korona horjuttaa järjestystä 2020
- Sotarumpujen kumu 2021
- Toiveajattelun loppu 2022
- Kukapa ei rauhaa tahtoisi 2023
- Post scriptum: Pitkän linjan paluu
Niinistön pöllyttäminen on suht vahvasti läsnä, varsinkin Natoon-liittymishidastelussa. Kun ei sitä kantaa tahtonut millään julki tulla. Syitä löytynee kaksi: 1. Kansalaisten, siis puolueiden, mielipide tuli olla yhdenmukainen ilman presidentin johdattelua; 2. Venäjän harhauttaminen.
Näin epäpoliittisen kansalaisena kakkoskohdassa tulee mieleen jääkiekkoileva Niinistö keskushyökkääjänä ennen maalia: harhauttaa, ei katso sinne minne syöttää, sitten tarkka syöttö lapaan, ja maali – NATO!
No, ei Himanen sorru noin arkisen banaaleihin kielikuvioihin, vaan pysyy koko ajan asialinjalla ja kirjoittaa asiassa pysyen, niin kuin on puhunut ja keskustellut monen monissa televisiolähetyksissä kutsuttuna ja paljon käytettynä asiantuntijana.
Kaiken kaikkiaan ja kumma kyllä: halulla hartahalla tämän kirjan Missä enkelitkin pelkäävät pelkäämättä, välillä pitkästyenkin, luin –DD josko viisastuinkin.