Leena Parkkinen on kirjoittanut lapsille kirjan, jonka parissa aikuinenkin viihtyy. Tarina kertoo siitä, mitä kaikkea voikaan tapahtua tytölle ja lehmälle, jotka kohtaavat toisensa kylpyhuoneessa, vain kolme henkäystä ennen nukkumaanmenoa.
Lennokas kertomus on viisas ja opettava, olematta missään nimessä saarnaava. Riveille ja niiden väliin on kudottu tummempia lankoja, sellaisia, jotka kertovat menetyksestä, yksinäisyydestä, masennuksesta ja monesta muustakin painavasta asiasta. Ja silti kokonaisuus on miellyttävän kulmikkaalla ja romuluisella tavalla kevyt ja viihdyttävä. Miksipä ei olisi, sillä etenkin kirjan toinen päähenkilö, Miss Milky Ray -kauneuskilpailuvoittoa tavoitteleva lehmä nimeltä Kevytmaito Tetra Rex Hytönen saattaa päästää koska tahansa suustaan juuri ne sanat, jotka kuka tahansa tahtoisi sanoa tietyissä tilanteissa jos vain uskaltaisi.
Toinen tarinan päähenkilö, kielensä halkaissut tyttö nimeltä Mercedes ei ole todellakaan mikään parka, vaan hitusen kiukkuinen sisupussi, jolta ei puutu neuvokkuutta ja keinoja. Sellainen, joka pomppii kaikille lapsille ominaiseen tapaan vaikeuksien ylitse, alitse ja ohitse. Hahmo on hyvin sympaattinen ja herkkä, hyvä esikuva pienille tytöille.
Esikouluikäinen tyttäreni ei oikein innostunut kirjasta ensivilkaisulla, mutta jo yhden luvun luettuamme hän oli myyty. ”Luetaan ensiksi tikkisuuta”, hän vaati, kun mietimme iltasatujärjestystä. Camilla Pentin värikkäät kuvat viehättivät häntä ja hän tahtoikin vielä viimeisen luvun luettuamme katsella kaikki kuvat uudestaan ja valita niistä suosikkinsa.
Miss Milky Rayssa on kaikki hyvän tarinan elementit; epätodennäköinen, mutta vankkumaton ystävyys, yhteinen päämäärä, yllättäviä käänteitä ja hurjia pelastuksia, pahiksia, sankareita, keksiä ja suklaavaraskin.
Parkkinen on heittänyt noiden elementtien joukkoon aimo annoksen ilkikurisuutta, lempeää huumoria ja inhimillistä viisautta. Lopputuloksena on rosoisesti raikas lastenkirja, joka laittaa lukijansa mielikuvituksen lentämään.