Äiditön tyttö, kateellinen äitipuoli, poissaoleva isä ja seitsemän kääpiötä. Kuulostaa aivan sadulta Lumikista. Gregory Maguire on sanonut, ettei halua tulla tunnetuksi kirjailijana, joka kirjoittaa lasten sadut uudelleen aikuisten makuun sopivina versioina. Mirror Mirror onkin kokonainen uudelleentulkinta.
Tarina sijoittuu 1400- ja 1500-lukujen vaihteen epävakaiseen, kaupunkivaltioiden muodostamaan Italiaan. Don Vicente de Nevada asuttaa pientä merkityksetöntä linnaa maaseudulla äidittömän tyttärensä, Biancan kanssa. Läheisen lammen ruoppaustöissä sen pohjasta löytyy kaunis kuvastin, joka ripustetaan linnan seinälle. Eräänä päivänä Don Vicente tuo kotiin mahtavia vieraita. Seesteisesti alkanut tarina alkaa seurata synkällä tavalla vanhaa tuttua Grimmin Lumikki-tarinaa.
Ovela koukku on ollut sijoittaa tarinaan todellisia historiallisia henkilöitä ja poliittinen tilanne. Varmasti maallistuneen ja väitetysti täysin moraalittoman renessanssipaavi Aleksanteri VI:n lapset Lucrezia ja Cesare Borgia saavat tarinan vastavoimien osan. Maguirella on kääpiöistä täysin oma tulkintansa, jonka onnistuneisuutta ja tarinan montaa muuta vivahdetta voi pohtia vaikkapa kirjailijan kotisivuilta löytyvän lukuoppaan avulla.
Mirror Mirror ei ehkä ole lukemistani Maguiren kirjoista voimakkain, mutta sama kauneus ja kertakaikkinen kirjallisen taiteen leima siinä on. Tarina innosti ottamaan enemmänkin selvää Lucrezia Borgian ja Aleksanteri IV:n hurjien maineiden taustoista. Ensimmäinen mukava yhteinen piirre kaikille Maguire-lukukokemuksille on mielikuvitusta kiihottavat ja kauniit kannet, jotka sopisivat hyvin satukirjalle, jos tämä siis sellainen olisi.