Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Voiko sodasta ja sota-ajasta kirjoittaa kauniisti sortumatta kuitenkaan romantisointiin? Kyllä voi, jos kirjoittaja on Heidi Köngäksen tapainen mestari, joka on esikoisromaanistaan Luvattu (2000) asti hallinnut taitavasti naisten sielunelämän kuvauksen usein maaseutumiljöössä. Hänen käyttämänsä kieli on kautta tuotannon ollut juuri kaunista ja sen vuoksi jollain tapaa tajuntaan imeytyvää, vaikka kirjailija kuvaisi miten vaikeita asioita tahansa; tämä tuli esille jo vuonna 2017 ilmestyneessä Sandra-kirjassa, jonka tapahtumat sijoittuivat kansalaissodan aikaan.
Mirjami-romaani on itsenäinen jatko-osa Sandralle; keski-ikäistyvä Sandra ja puoliso Janne joutuvat 1920-luvulla myymään huutokaupalla kotinsa ja muuttamaan pesueineen Mänttään uuteen mökkiin, joka kyllä tuntuu toivottoman ahtaalta kasvavalle perheelle, vaikka vanhimmat sisarusparvesta ovatkin jo muuttaneet kotoa ja elävät omaa elämäänsä. Mutta seuraava vuosikymmen tuo taas sodanuhan, ja sen myötä Sandrankin pojat joutuvat ensin ylimääräisiin harjoituksiin ja sitten rintamalle.
Tapahtumat nähdään naisten näkökulmista, ja nuori Mirjami on heistä keskeinen. Hän ei ole pystynyt käymään kouluja, vaan työskentelee ompelimossa, jossa sodan sytyttyä ei enää valmisteta kävelypukuja ja leninkejä vaan sotilaiden lumipukuja ja äitien suruharsoja. Ääneen pääsevät myös isosisko Annikki sekä tomera pikkusisko Soili, ja välillä itse Sandrakin kuvaa tapahtumia lyhyiden kappaleiden verran.
Mirjami kaipaa rakkautta, ja niin hän sitten rakastuukin kiihkeästi Toriin, joka on päällisin puolin kaikkea muuta kuin sopiva poikaystäväkandidaatti hänelle: Tor, oppikoulun kasvatti, on kotoisin aivan toisenlaisista oloista, Helsingistä suomenruotsalaisesta kauppapuutarhuriperheestä. Huolimatta rakastettavuudestaan, kauniista sanoistaan ja tyylikkäästä ulkomuodostaan hän ei kuitenkaan ole mikään puhtoinen enkeli: hän tuntee synkkää mustasukkaisuutta Mirjamista, vaikka itse sitten ottaakin vastaan kirjeitä muilta naisilta ja mitä ilmeisimmin myös tapailee heitä. Tor sairastuu rintamalla tuberkuloosiin, joka on tuohon aikaan kohtalokas tauti, niin pelottava, ettei sen nimeä edes uskalleta sanoa ääneen – se on kuin syöpä nykyään, sananakin ravisteleva. Mutta Mirjamin rakkaus häneen ei sammu, ei edes tartunnan pelon ja muiden epäluulon takia.
Köngäs on erityisen taitava ajankuvaaja. Hän piirtää lukijan nähtäväksi yksinkertaisin mutta koskettavin viivoin niin monia sota-aikaan kuuluvia ilmiöitä. On jatkuva huoli rintamalla olevista pojista ja miehistä ja pelko papin ilmestymisestä pihalle hirveine uutisineen. On loskaiseen maahan pilalle suljuvia paperikenkiä, niukkoja aterioita, pulaa ja puutetta kaikesta mahdollisesta, mutta myös Mirjamin sykkivä ensirakkaus kovin häilyväiseksi osoittautuvaan mieheen. Ja rakkauden myötä seuraa tietenkin tuskainen raskaudenpelko. – Lopussa sentään näkymät ja tunteetkin selkenevät, kun sota on ohi.
Koskettava, puhutteleva, kaunis, luettava kirja. Suosittelen todella lämpimästi!
