Mira on aivan tavallinen varhaisteini. Hän on kiinnostunut vähän kaikesta ja mielellään alkaisi jonain päivänä bloggariksi. Ystäväpiirissäkin menee ihan kivasti, mutta sitten vuoden ensimmäisenä koulupäivänä tapahtuu jotain yllättävää. Luokkaan saapuu uusi oppilas Beate, joka heti herättää Miran parhaan ystävän kiinnostuksen. Niinhän siinä sitten käy, että Mira huomaakin nopeasti olevansa kaverisuhteessaan se epätoivottu kolmas pyörä.
Muutenkin teini-ikä on koettelevaa aikaa. Kaverit puhuvat jatkuvasti pojista ja rakastumisista, mutta itsensä lapselliseksi tuntevalle Miralle leikit ovat edelleen lähempänä sydäntä. Onko aikuiseksi kasvamiseen pakko kuulua poikien perään haikaileminen? Hyvä kysymys, sillä myös äidin vaihtuvat poikaystävät rasittavat, ja ennen kaikkea Miraa mietityttää hänen isänsä, jota hän ei ole koskaan edes tavannut, mutta ehkä sekin päivä joskus vielä koittaa.
Miran elämä on kovin arkista ja samalla hyvin, hyvin samaistuttavaa. Tarinan tapahtumia voisi kertoa monesta näkökulmasta, mutta Sabine Lemire on päättänyt kirjoittaa tarinan ennen kaikkea lämminhenkiseksi. Mitään oikeasti ikävää ei Miran elämässä tapahdu ja aurinko on aina valmiina paistamaan nurkan takaa. Silti sarjakuvan optimismi ei tunnu lässyltä, vaan pikemminkin realismilta. Niinhän siinä useinmiten käy, että lapsuuden vastoinkäymisistä selviää loppujen lopuksi ehjin nahoin. Sarjakuvan positiivinen asenne on todella virkistävää luettavaa.
Kotimaassaan Tanskassa Mira on selkeästi löytänyt suosiota, sillä Miraa on ilmestynyt jo seitsemän osaa. Suosiosta saa varmasti kiittää myös kuvittaja Rasmus Bregnhøita, jonka rento ja hieman luonnosmainen piirustustyyli sopii tarinaan hyvin. Tulee olemaan kiinnostavaa nähdä miten Miran tarina ajan myötä kehittyy, mutta ainakin tämä ensimmäinen osa onnistuu viehättämään samaistuttavuudellaan ja lempeällä huumorillaan. Hyvää nuorten sarjakuvaa etsivälle Mira on tutustumisen arvoinen tapaus.