Vähän aikaa sitten elokuvateattereissa pyöri Jane Hawkingin kirjaan perustunut elokuva Kaiken teoria. Samoihin aikoihin ilmestyi itse Stephen Hawkingin omaelämäkerta Minun lyhyt historiani. Kirjan nimi viittaa hänen populaariin vuonna 1988 suomennettuun Ajan lyhyt historia -kirjaansa, joka toi hänet suuren yleisön tietoisuuteen.
Tietäen Kaiken teoria -elokuvan olevan romanttinen elokuva, odotin Hawkingin puhuvan enemmänkin yksityiselämästään kirjassaan. Minun lyhyt historiani on kuitenkin erilainen kuin monet muut elämäkerrat. Sen sijaan, että Hawking olisi purkanut tuntojaan, hän totesi asiat niin kuin ne olivat ja keskittyi enemmän tieteellisen minänsä kehittymiseen.
Sen sijaan että Hawking kertoisi sanallisesti itsestään, hänen yksityisyytensä raottuu runsaiden valokuvien kautta. Kirja on ohut johtuen varmastikin siitä, että Hawking on joutunut kirjoittamaan silmiensä liikkeiden avulla. Se, mitä hän kertoo ja jättää kertomatta kirjassa, kertoo siitä, että hänen mielestään elämässä on tärkeintä kosmologia ja sen tutkiminen.
“On ollut upeaa olla elossa ja tutkia teoreettista fysiikkaa”, Hawking toteaa. Mutta sekö hänelle päällimmäiseksi jää käteen elämästä?