Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jos kirjan alaotsikossa luvataan iskeä kipua talikolla, lienevät ohjeetkin aika rempseitä, eikä tämä kirja tuota siinä pettymystä. ”Minä olen räiskyvä Susanna, enkä värittömissä ja roikkuvissa potilasasuissa vaeltava möntti, reumaatikko”, kirjoittaja julistaa. Hänen jatkuvat kipunsa on diagnosoitu nivelreumaksi, mutta tehottomien lääkkeiden syönti ja tahdottoman potilaan rooliin asettuminen eivät sovi hänelle. Niinpä hän ryhtyy etsimään toisenlaisia teitä.
Valkaman kieli on reipasta ja puheenomaista eikä se säästele hänen arvostelujensa kohteeksi joutuneita, joita onkin monia: medikalisoituneet lääkärit, ihmedieettien neuvojat, liikuntaa harrastamattomat kanssasairastajat.
Suhteeni kroonisena kipupotilaana – tällaistakaan nimitystä Valkama ei luultavasti suvaitsisi – tähän kirjaan oli hieman kaksijakoinen. Täytyy sanoa, että pidin jonkin verran sen kuvia kumartelemattomasta tyylistä, mutta itse säännöt hiukan hämmästyttivät ja välillä kirjoittajan logiikka kääntyi itseään vastaan: hän saattoi kieltää kovasti uskomasta erikoisdieettien tarjoajia osana nivelkipujen hoitoa, mutta melkein samassa hengenvedossa esitteli itse ”eliminaatioruokavalionsa”, jossa piti jättää pois esimerkiksi gluteeni, maito, hiiva ja sokeri.
Olen ymmärtänyt, että reumassa ruokavaliohoidolla onkin merkityksensä, mutta korvaako se sitten lääkärin antamaa hoitoa, siitä en ole yhtä vakuuttunut. Kyllähän varmasti meille kaikille olisi hyväksi käyttää runsaasti kasvikunnan tuotteita ja liikkua paljon, mutta en jaksa uskoa, että Valkama fysioterapeutin koulutuksellaan kykenisi antamaan ohjeita ihan kokonaisvaltaiseen hoitoon. No, kissan silitystä hänkin pitää terapeuttisena, kuten kivuhoidossa niin tunnettu Helena Miranda kirjassaan Ota kipu haltuun, ja kyllähän lemmikkieläin allergisoitumattomalle hyvää tekeekin…
Uskoisin, että vaihtoehtohoidoista kiinnostuneet saavat paljonkin tästä Valkaman kirjasta, minut se jätti vähän epäilemään.
