Vuonna 1978 suomalaislasten kirjahyllyihin alkoi pikkuhiljaa ilmestyä kirjoja, joiden pääroolissa oli hiukan hassunnäköinen pikkutyttö, Minttu. Tämän jälkeen Minttu perheineen on nähty kymmenissä kirjoissa ja sarjan voi mainiosti lukea kuuluvaksi suomalaisen lastenkirjallisuuden moderneihin klassikoihin. Itse elin lapsuuttani 1980- ja 1990-luvuilla ja Mintut kuuluivat olennaisena osana omaan lempilukemistooni.
Tällä kertaa Minttu saa päiväkodista tehtävän: on mietittävä, millainen on hyvä ystävä. Yhdessä päiväkotikaveri Eikon kanssa Minttu alkaa pohtia asiaa ja pian lista onkin jo pitkä. Hyvä ystävä pyytää anteeksi, lukee kirjaa ääneen, auttaa pukemisessa tai leikittää, jos toinen ei vielä osaa. Hyvä ystävä myös rohkaisee lääkärikäynneillä, tulee oikealla hetkellä viereen nukkumaan ja pelkääkin yhdessä toisen kanssa. Listalle mahtuu paljon asioita.
Minttu ja ystävät on kiva kirja tärkeästä aiheesta. Kiinnostuneena odotin, kuinka neljävuotias ”kuunteluoppilaani” suhtautuu omaan lapsuuden suosikkiini. Ja kuten arvata saattoi, hän tykkäsi. Luimme kirjaa uudestaan ja uudestaan, joten todistetusti Minttu on pitänyt pintansa – hienoa!
Juuri kyseistä kirjaa oli kiva lukea omalle lapselleen, sillä sen kuvat oli napsittu aiemmista Minttu-kirjoista ja herättivät minussa jonkin verran muistoja. Lisää Minttuja siis luentaan!