Olin yllättynyt kun sain tietää, että lapsuuteni Minttu-kirjoja kirjoitetaan vielä. 1970-luvun lopulta lähtöisin oleva Minttu on esiintynyt yli viidessäkymmenessä teoksessa. On siis hyvin perusteltua sanoa sarjan olevan varsinainen lastenkirjaklassikko. Se, että kyseinen kirjasarja on vain suunnilleen puolet Maikki Harjanteen tuotannosta, vain lisää vaikuttavuutta.
Minttu ja kadonneet kirjat käsittelee nimensä mukaisesti kadonneita kirjoja. Minttu haluaisi lukea, mutta kirjahyllyn kaikki kirjat aina Mintun suosikkikirjaa myöten ovat kadonneet. Ei kai vaan äiti ole heittänyt niitä pois? Onneksi kirjat on vain viety ulkoilmaan tuulettumaan. Seuraavaksi alkaa kuitenkin satamaan. Vaikeudet eivät Mintulta lopu.
Kuvitus on simppeliä ja värikästä. Tekstiä on aika paljon verrattuna moniin muihin lastenkirjoihin, joita olen viime aikoina lukenut. Se on minusta mukavaa, sillä kirjasta tulee enemmän tarina, jatkuvan sivujenkääntelyn sijaan. Myöskin kirjan rytmitys on varsin kivaa: pulmat ja vaikeudet seuraavat toinen toistaan ja tarina elää jatkuvasti.
Avustava aloitteleva kirja-arvostelija piti kirjasta, vaikkakin kauhistui sekä ajatuksesta että kirjat heitettäisiin pois tai että ne kastuisivat.