Tanith Carey on englantilainen kirjailija ja journalisti, joka tarttuu Minne pikkutyttöni katosi -kirjassaan ajankohtaiseen aiheeseen. Kirja käsittelee naiseksi kasvamista nykyisessä yliseksualisoituneessa yhteiskunnassa ja opastaa vanhempia ihan konkreettisinkin neuvoin tukemaan tytön kasvua ja tämän itsetunnon kehitystä.
Tyttöjen itsetunnon kasvattamisen ohessa Carey kasvattaa myös lasten vanhempia, sillä hän neuvoo näitäkin toimimaan muiden vanhempien aiheuttamaa ryhmäpainetta vastaan. Jos vaikkapa pikkutyttöjen meikkikutsut eivät tunnu hyvältä idealta, niistä saa kieltäytyä ikäväksi tyypiksi leimautumisen uhallakin.
Vaikka osa kirjassa esitellyistä tapauksista tuntuu onneksi vielä suomalaisessa kulttuurissa melko kaukaisilta (tosin kyllähän täälläkin taannoin väläyteltiin ajatusta tyttöjen kauneuskilpailusta), löytyy kirjasta myös paljon Suomen olosuhteisiin sopivaa asiaa. Esimerkiksi mediakasvatusta käsitellään paljon ja Carey opastaa vanhempia kohtaamaan muun muassa sosiaalisen median, television ja mainonnan aiheuttamia haasteita.
Toinen erityisen kiinnostava teema on se, miten vanhemmat huomaamattaan oman käytöksensä ja puheidensa kautta vaikuttavat lapsen minäkuvan kehittymiseen. Tähänkin lukuun liittyvät konkreettiset ohjeet siitä, miten sekä isät että äidit voivat muuttaa käytöstään.
Kenties parasta kirjassa ovat Careyn antamat käytännön neuvot, jotka helpottavat teorian muuttamista käytännöksi. Lisäksi Careyn kirja havahduttaa lukijan ajattelemaan monia asioita uudella tavalla, vaikka periaatteessa asiat ennestään tuttuja ovatkin.
Vaikka Minne pikkutyttöni katosi? käsitteleekin vain tyttöjä, pätivät monet asiat toki myös poikiin. Itse ainakin aion hyödyntää monia kirjan vinkkejä ihan yhtä lailla oman poikani kasvatuksessa. Toisinaan turha tyttökeskeisyys hieman ärsyttikin, kun pääosin käsiteltiin kuitenkin molempia sukupuolia koskevia teemoja.