Pieni lapanen on hautautua lumivaipan alle. Se lähtee eksyneenä vaeltamaan tietämättä minne mennä. Onneksi pian metsään jouduttuaan se tapaa ystävällisen tammenterhon, jonka kanssa onkin mukava jatkaa matkaa. Myös muuta pikkuväkeä tavataan jännittävällä matkalla läpi talven kevättä kohti, kunnes lopulta auringon jo lämmittäessä on ystävysten aika heittää hyvästit.
Suvi-Tuuli Junttilan kuvakirja Minne matka, lapanen? on lastenkirjahyllyssä piristävän erilainen tapaus. Junttilan tekniikkana on askarrella pieniä dioraamoja, joita hän sitten valokuvaa. Menetelmä toimii hienosti, kuvat ovat kauniita, jännittäviä ja oivaltavia. Mieleen tulee samankaltaisista teoksista Tove ja Per Olov Janssonin Outo vieras Muumitalossa.
Vaikka kaksivuotias kohderyhmämme ei välttämättä ole analyyseissään täysin puolueeton, voi tämän kirjan kyllä sanoa miellyttäneen heti niin isää kuin poikaakin – se toivottiin heti iltasatukirjaksi, mikä ei ole aivan vähäinen meriitti. Eiköhän lapasen kiehtovaa seikkailua meillä vielä jonkin aikaa lueta. Suosittelen siis muillekin!