Kirjan ja ruusun päivänä kävin kirjakaupassa ja sain Miniän kaupan päälle. Luin sen ennen kuin avasinkaan sitä kirjaa, jonka kävin ostamassa.
Miniä on tuttua Kyröä ja vie lukijaa kuin pässiä narussa. On perhe, jossa äiti saa olla viikonlopun ihan itsekseen. Vain hetken tosin, sillä hänen miehensä soittaa kotipuolestaan, missä on lastensa kanssa käymässä, että nyt tulee appiukko taksilla miniän hoiviin. Siitä se vyyhti alkaa sitten purkautumaan ja se on hauskaa se, kun Sysi-Suomen appiukko ja pääkaupungin miniä kohtaavat. Kerrassaan riemullista. Kun miniälle napsahtaa vielä työkeikka ja lapsetkin pölähtävät perunoiden kanssa paikalle, kysytään miniän kestävyyttä.
Monta kertaa mietin, että olen minäkin tavan Sysi-Suomen appiukko, sillä minäkään en hanki mitään uutta, jos vanha toimii. Peruna on erittäin hyvä syötävä, kunhan se vaan on ihan oikeaa perunaa.
Kuinka kaikki sitten sujuu, sitä seuraa suurella mielenkiinnolla. Kun pääsin loppuun ja suljin kirjan, minulla oli vedet silmissä.
Tätä kirjaa ei voi ostaa, ellei sitten joskus divarista. Kannattaa kysellä kavereilta tai kirjastosta. Tämä minun kappaleeni menee kirjaston kokoelmiin!