Eräänä päivänä Hiiri on aivan erityisen kärttyinen. Ja mitä ihmettä; sen kotikolon oviaukon peittää kaiken kukkuraksi valtava, karvainen peppu. Hieman asiaa selviteltyään Hiirelle valkenee, että pepun omistaa pieni Mäyrä, joka suree kadonnutta äitiään. Yhdessä Mäyrän kanssa Hiiri lähtee siis etsintäretkelle.
Matkan alettua etsijät kohtaavat aimo määrän avuliaita eläimiä, jotka haluavat kukin tavallaan kantaa kortensa kekoon Mäyrän äidin löytämiseksi. Hiiren nähtyään muiden ajatus tuntuu kuitenkin aina olevan sama: eikö tuo ole se kärttyinen Hiiri?
Niin, omasta mielestään Hiiri ei toki ole kärttyinen, mutta totuus lienee toinen. Mäyrä-kuvion myötä syntyvät ystävyyssuhteet kuitenkin muuttavat tilannetta ja Hiiri ymmärtää, mistä kenkä aiemmin puristi.
Minäkö kärttyinen! on perinteinen, lempeä tarina ystävyyden sekä auttamisen tärkeydestä. Mieleen nousee Kultainen sääntö: ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille”. Ystävyys on kahden kauppa, molemminpuolinen sopimus. Kun henkilöhahmot vielä ovat suloisia eläimiä, on menestys lasten keskuudessa melko taattu. Kiva kirja.