Pasi Heikura ja Simo Frangén eivät juuri esittelyjä enää kaipaa. Huumorin monitoimimiehet ovat työstäneet päättömyyksiään yhdessä jo 1980-luvulta ja Pahkasian kultavuosilta asti. Johonkin osaan miesten tätä varhaisempaa kautta osuu myös puujalkavitseihin ja kielen monimerkityksellisyyksiin keskittyvä Mies-sarjakuva. Albumi Minä, toinen mies! on koottu Rumba-lehdessä vuosina 1991–1996 julkaistuista stripeistä.
Miehen huumori on kiltihköä ja hyväntahtoista. Vitsit väännetään näsäviisastellen tilanteista, joissa jokin asia vain mitenkään voidaan ymmärtää moniselitteisesti. Kirjaston kirja etsitään k:n kohdalta, mutta ei siis tietenkään hyllystä, vaan valokyltistä. Esimerkiksi. Mutta ovathan tällaiselle vanhalle viisastelun ystävälle Miehen tarinat toki ihan hauskoja.
Sarjakuvataiteesta albumin kohdalla on aika turha puhua. Heikuran piirrosten tarkoitus on lähinnä vain ajaa asiansa kieleen perustuvan jutun läpivientiin, eikä varsin karuissa kuvissa olekaan mitään sen kummempaa ihailtavaa. Mutta jos huumori puree, se puree. Suosittelen Alivaltiosihteerin, Aristoteleen kantapään ja Pahkasian ystäville.