Simon on homo, mutta kaapista ulos tuleminen vaikuttaa liian juhlalliselta, kun ei halua olla huomion keskipisteenä. Miksi siitä pitää tehdä niin iso juttu, miksei vain voi olla homo?
Simon kirjoittelee Bluelle, nimettömälle homokaverille, jolle voi puhua ihan mistä tahansa paitsi oikeasta henkilöllisyydestä. Blue käy Simonin kanssa samaa koulua, mutta molemmat kirjoittavat toisilleen anonyymisti – ainakin vielä. Kun yksi koulun pojista näkee Simonin kirjeenvaihdon ja ottaa kirjeistä kuvia kiristystarpeisiin on Simonin taas mietittävä kaappielämäänsä, mutta sitäkin enemmän hän haluaa tietää, kuka Blue todella on.
Minä, Simon, Homo sapiens on rehellinen ja nuoren sielunelämää hyvin kuvaava. Kirja on herkkä, ilahduttavan kiusallinen ja samalla hauska. Homoseksuaalisuutta ei kuvata yksiuloitteisena ihmistyyppinä, kuten ei muitakaan hahmoja. Kaikissa on monta puolta, vaikka muut eivät sitä näkisi. Esimerkiksi kaapista ulos tuleminen saattaa vaikuttaa liian juhlalliselta ihmiselle, joka ei halua olla huomion keskipisteenä.