Kun John Osbournen isä sanoi, että hänen pojastaan vielä tulee jotakin, sitä ei uskonut kukaan. Kaikki sen sijaan uskoivat toisen ennustuksen: että hän tulee istumaan vankilassa. Ozzy istui, tosin lyhyen tuomion eikä enää palannut sille tielle.
Kirjassa Ozzy itse kertoo kaiken muistettavan – ainakin omasta mielestään ja omalla tavallaan – elämästään aina pikkulapsesta lähtien nykypäiviin asti. Itse asiassa, miehen ei edes pitäisi enää olla hengissä. Kolmekymmentä vuotta viinaa ja huumeita, yliannostuksia, sukupuolitauteja, lukuisia onnettomuuksia ja ”onnettomuuksia”. Mutta Ozzy elää ja voi kohtuullisen hyvin!
Elämäkerta on välillä holtittoman rumanhauska, välillä taas itkettävän rehellinen ja todenoloinen. Ozzy pyrkii kertomaan rehellisesti kaikesta, mitä tapahtui Black Sabbathin aikoina. Samoin hän kertoo ensimmäisestä avioliitostaan, toisesta liitostaan Sarahin kanssa sekä omista sairauksistaan, jotka ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat käyttäytymiseen sekä päivittäiseen olotilaan. Pientä tilitystä on myös tosi-tv:stä eli sarjan The Osbournes osalta…
Hän käyttää apunaan toista kirjoittajaa luki-ongelmiensa ja keskittymishäiriöiden vuoksi. Tämä lienee kirjalle vain eduksi. Itse pidin tästä holtittomasta kohelluksesta, välillä suorastaan hekottelin ääneen. Toisaalta välillä kerronta veti hyvinkin vakavaksi ja mietteliääksi. Kirjan luettuaan voikin miettiä, ketkä ovat tuominneet Ozzyn syyttä suotta erilaisista asioista vain kuulopuheiden ja juorujen perusteella. Miettiä toki sopii sitäkin, onko kirja vain hyvin subjektiivisesti muistettujen asioiden pätkiä kerrottuna haamukirjoittajalle?
Jokainen voi luettuaan tehdä itse päätelmänsä. Itse pidin tästä ja suosittelen kaikille rockin historiasta kiinnostuneille. Suomennos on kielellisesti varmasti alkuperäisen veroinen! Kirjassa on käsitelty myös paljon muita yhtyeitä sekä niiden musiikkia, joten tämä on tervetullut lisä kenen tahansa aiheesta kiinnostuneen kirjahyllyyn.