Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pamfletti on kiistakirja, -kirjoitus. Pamfletti on nimensä mukaisesti kriittinen ja usein asioita kärkevästi käsittelevä. Pamfletissa kirjoittaja esittää suoraan omia mielipiteitään ja kannanottojaan.
Tuommoisia sivistyssanamäärityksiä etsin käsiini luettuani Helka-Maria Kinnusen runokirjan Minä olen pamfletti. Jotain paperiarkistakin ja sen taittamisesta puhuivat pamflettimäärittelyssä. Ruttuista paperiarkkia eivät maininneet, mutta kirjan kansikuvan suunnittelija on ottanut senkin ulottuvuuden mainiosti huomioon. Hansku Kurkelan kansi on yksi parhaista pitkiin aikoihin. Tuossa kuluneessa rypistyneessä kansikuva-arkissa ja sen naisessa kulminoituu kirjan sisältö: elämä kuluttaa ihmisen, tässä tapauksessa – sattumalta? – naisihmisen.
Aika ulkopuoliseksi tuntuu tekevän:
’Hän istuttaa keventyneen itsensä paahteessa, keskipäivällä, kahvilaan, sitten toiseen.’
’Poissaolo asettui taloksi / ja alkoi pitää päivistä lukua.’
Vaikka toisaalta pitäisi tsempata, lasten takia pelastaa maailmaa:
’sillä lapset / kasvavat eivätkä halua heti kuolla vaan elää elellä’
Ja perhana!
V osa. Se pamfletti osa: Minä olen pamfletti
’NO JOKA TAPAUKSESSA ensinnä lueteltavia vääryyksiä ovat: osattomuus/empatian puute/hyväksikäyttö/ ja niiden seuraukset hirveät / toiseksi lueteltavat kuten / ilkeys kitkeryys kateus/kaunaisuus hätä nälkä/masennus ja epätoivo itseviha/koston odotus.
VÄÄRYYTTÄ EN SIEDÄ.’
Vanheneva nainen siis iskee lopulta nyrkin pöytään. Mutta ei lukijan tarvitse pelätä, lähinnä itseään ’akka’ hakkaa. Ja kuten arvata saattaa lukemisen myötä, niin kyllä sieltä syykin tai aihe löytyy, miksi näin on käynyt, mikä siellä alunperin on hangannut.
VI osa. Runkoääniä
Sieltä sanojen välistä jostain pilkottaa se syy, joka on antanut aiheen polemiikkiin:
’…sinun tähtesi. Muistin syvä kaivo on kirkas ja auki. Tulee ilta ja viivyn sinussa, en osaa unohtaa. Mittaamattomuuks…’
Pamfletti yleensä kiukustuttaa kuulijansa ja suo sanojalleen helpotuksen. Nyt kuulijaakin helpotutti.
Laivaristeilyllä joskus itse tangokuningas Keronen, Jouni, opasti tanssiväkeä laulun lomassa spiikkamalla rennosti: – Kannattaa risteillä. Se helpottaa elämää.
Kannattaa myös runoristeillä monella tapaa.
Alkumäärittelyihin palatakseni, oma mielipiteeni ja kannanottoni: – Lukekaa runoja, se helpottaa elämää. Monella tapaa.