Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Riktor on valinnut haastavan ja vastuullisen työn terveydenhuollon parissa. Hän on töissä palvelutalossa, jossa kuolema on aina läsnä. Hänet tunnetaan hiljaisena ja yksinäisenä miehenä, joka mielellään tekee ylimääräisiäkin käyntejä potilaiden luona tarvittaessa. Hänellä ei ole sukulaisia, ei vanhempia elossa, ei ketään. Hän haluaisi niin kovasti tutustua johonkin naiseen, naiseen joka ymmärtäisi häntä ja jakaisi hänen kanssaan elämänsä ja mietteensä, joka suhtautuisi häneen ystävällisesti ja myönteisesti.Ymmärtäisi esimerkiksi sen, että hän todellakin näkee pimeässä. Ei, ei hän ole hullu, eikä hän paljoa toivo.
Vapaa-aikansa hän on tottunut viettämään pienessä puistossa katsellen ihmisiä. Puistossa on kuitenkin oma pieni piirinsä, joka käy siellä säännöllisesti ja lopulta eräästä heistä tulee tavallaan Riktorin ystävä. Tavallaan, sillä Riktor ei ole vielä aivan varma, onko kyse vain hyväksikäytöstä vai todellisesta toveruudesta. Niinhän siinä lopulta käy, että kerran tapahtuu jotain, jonka ansiosta Riktorista tulee murhaaja. Sitä ennenkin hän on jo ehkä tehnyt rikoksen, koska hän näki erään jäällä hiihtävän miehen olevan menossa kohti sulaa. Mutta hän ei tehnyt mitään, mitäpä se olisi enää auttanut?
Poliisi tulee kuulustelemaan Riktoria. Kyse on murhasta, mutta toisesta murhasta kuin Riktor luulee. On huomattu, että jotkut potilaat ovat reagoineet miehen saapumiseen pelästyneesti, lisäksi hänen käyntinsä jäljiltä on löydetty antamattomia lääkkeitä WC:stä sekä muutamia omituisia jälkiä muutenkin. Erään henkilön huone on laitettu seurantaan ja sinne asennettiin kamera: kaikki näkyy, Riktorin pienet kipeät nipistykset, hiusten irtinyhtäminen, herjaava puhetyyli, kipulääkkeiden piikittäminen tyynyyn, ruuan vetäminen alas WC:stä ja tämä on vasta alkua. Sama vanha nainen kuoli kohta kameran poistamisen jälkeen ja kuolinsyyntutkijan mukaan hänet tukehdutettiin.
Riktor joutuu tutkintavankeuteen ja odottamaan oikeudenkäyntiä. Työssä vankilan keittiössä hän tapaa Margarethin. Tämä ei ole kaunis, mutta suhtautuu häneen luontevasti ja asiallisesti. He käyvät normaaleja keskusteluja sekä laittavat maistuvaa ruokaa, suunnittelevat ruokalistoja ja elämä tuntuu melkein hyvältä. Hän ajattelee Margarethia lähes jatkuvasti… Riktor onnistuu kuin onnistuukin löytämään ystävän. Mutta aivan niin yksinkertaisesti asiat eivät suju…
Fossumin psykologiset rikosromaanit ovat lähellä täydellisiä omalla tavallaan. Hän osaa kuvata ihmisen mielenliikkeitä ja ajatuksia loistavasti eikä tämäkään ole poikkeus. Ihmisten erilaisuus korostuu tässäkin romaanissa niin, että oikeastaan kukaan ei voi sanoa olevansa normaali. Eivätkä välttämättä mitkään tapahtumatkaan ole enää tavallisia. Omalaatuiset asiat ja sattumat saavat ihmeitä aikaan. Kuka tahansa voi olla murhaaja, ainakin mielessään tai valkohehkuisen vihan vallassa. Suosittelen kaikille psykologisen rikoskirjallisuuden ystäville!