Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Viime vuonna törmäsin sattumalta libanonilaissyntyisen Zeina Abirachedin sarjakuvaan Pääskysen leikki, jossa Abirached kertoo lapsuudestaan Libanonin sisällissodan keskellä. Minä muistan on oikeastaan enemmän tai vähemmän saman tarinan toinen tuleminen, kokonaisuutta täydentävä pienempi teos, joka ei niinkään elä tarinastaan vaan muistoistaan. Minä muistan on sarjakuva pienten ihmisten pienistä tuokioista keskellä sisällissodan karmeutta.
”Muistot eivät erotu toisista hetkistä mitenkään, ennen kuin ne vasta myöhemmin tunnistaa niiden jättämistä arvista.” Zeina Abirached lainaa sarjakuvansa mottona Chris Markeria. Ja näinhän se on: menneisyydestämme, eritoten lapsuudestamme, muistamme vain välähdyksiä – sarjan toisiinsa ehkä mitenkään kiinnittymättömiä kohtauksia, joista kuitenkin yhdessä muodostuu se, mitä me olemme. Hetket elämässä merkityksineen ymmärretään vasta myöhemmin, ja tämä onkin avain Abirachedin teoksen ymmärtämiseen. Minä muistan kumpuaa muistoista, jotka pistävät sydämessä, kun nykyisyys ja todellisuus ahdistavat. Kun Libanon joutui vuonna 2006 uudestaan sotaan, olivat Abirachedin kaikki läheiset Beirutissa, Abirached yksin Pariisissa. Huoli, tuska ja pelko purkautuvat kauniiksi pieneksi sarjakuvaromaaniksi.
Zeina Abirachedin piirrostyyli miellyttää minua. Yksinkertaista mustaa ja valkoista sekä pehmeitä graafisia linjoja sisältävät kuvat ovat lämpimän humoristisia, mutta silti tarkkanäköisiä ja oivaltavia. Vaikutteet esimerkiksi David B:ltä ovat havaittavissa, missä ei sinänsä ole mitään pahaa, koska Abirached on piirrostyylissään selvästi kuitenkin omillaan.
Kaikkiaan Minä muistan on varsin hyvä sarjakuva, jota kaikille ranskalaistyylisen sarjakuvan ystäville voi mielihyvin suositella.
