Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjan alaotsikkona Puoli vuosisataa Neuvostoliitossa. Nyt Suomessa asuva kirjailija kertoo elämästään ja lapsuudestaan Neuvostoliitossa, lähinnä Sortavalassa ja Petroskoissa sekä karkotusajasta eli pakollisesta evakosta Etelä-Venäjän aroilla.
Kirja on mielenkiintoinen tositarina siitä, mitä Suomesta muilutetun, sittemmin ns. suurten puhdistusten aikana menehtyneen Yrjö Mäkelän perheelle tapahtui. Kirjoittaja kertoo elämästään ja lapsuudestaan mitään kaihtamatta, kuitenkin sortumatta mihinkään ylilyönteihin. Heidän perheensä selviää, koska he sopeutuvat vallitseviin olosuhteisiin, on pakko. He joutuivat Neuvostoliittoon vastoin omaa tahtoaan, pakotettuina – eivät omasta valinnastaan.
Raija-Liisa itse käy koulua, opiskelee ja saa myöhemmin työpaikan kustannusyhtiö Progressissa, joka aikanaan toimitti paljonkin suomenkielistä kirjallisuutta sekä Karjalaan että Suomeen. Lapsi ja nuori elää muiden kaltaistensa kanssa Neuvostoliiton kovimmat ajat sekä sisä- että ulkopoliittisesti. Hän menee naimisiin, mutta liitto on epätoivoinen jo alusta asti. Kaksi lasta, työ sekä vaativa mies vievät välillä kirjoittajan voimat täysin ja kun äiti vielä sairastuu, on hermoromahdus varmasti ollut lähellä.
Kirja on elävä, todellinen kertomus tavallisen ihmisen elämästä Neuvosto-Karjalassa. Elämästä, jota on vain elettävä ja yritettävä selviytyä päivästä toiseen. Päiviä ryydittävät kulloisetkin poliittiset tapahtumat, joista ei julkisesti puhuta, mutta keskustellaan pienissä piireissä välillä melkoisen arvostelevastikin. Kaiken kestämistä auttavat hyvät ystävät ja hiljainen vastarinta, pieni pilkanteko sekä olojen hiljainen arvostelu. Kirjoittaja kun ei koskaan ole liittynyt puolueen jäseneksi… Siitä huolimatta hän vakiuttaa asemansa toimituksessa, erityisesti kielitaitonsa takia.
Elämäkin alkaa muuttua, kun hän pääsee vierailuille Suomeen ja ikää alkaa karttua. Lapsetkin ovat päässeet oman elämänsä alkuun ja on itsensä ajattelemisen vuoro. Hän tapaa myös uuden miehen, miehen, jonka kanssa jakaa loppuikänsä. Lopulta kaiken työpaikkasotkun, kielipolitiikan sekä Venäjän uudistuspolitiikan myötä hän tekee suuren päätöksen – he muuttavat Suomeen, ainakin joksikin aikaa. Tästä ajasta tuleekin yllättäen loppuelämä…
Kirja kiinnostaa erityisesti siksi, että tässä ei arvostella, kritisoida ja kyseenalaisteta kaikkea Neuvostoliitossa tapahtunutta – toki siitä kerrotaan, mutta se kuului silloiseen elämään. Kirjoittaja asettaa itsensä alttiiksi ja paljastaa kaiken. Hän ei koristele tekojaan, kehu itseään eikä pyri olemaan enempää kuin on, kuten niin moni aikaisemmin näistä ajoista kirjoittanut. Suosittelen tätä elämäkertaa erityisesti ao. oloista kiinnostuneille, paluumuuttajille, maahan- ja maastamuuttajille sekä heidän jälkipolvilleen. Tämä on eräs elämäntarina, joka ei helposti unohdu.