Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Minä, Katariina kertoo 1700-luvun Venäjän hovista. Nuori saksalainen prinsessa Sophie, vain 14-vuotias, naitetaan Venäjän suuriruhtinaan Pietarin kanssa, joka hänkin on vain 17-vuotias. Siinä lähtökohta kirjalle, joka sitten vie mitä uskomattomampiin seikkailuihin.
Kirja on keskustelua Katariinan ja kamaripalvelija Leonin kanssa. Katariina tilittää elämäänsä ja Leon kirjaa kaiken ylös. Eletään kyseistä kirjaamishetkeä ja sitten taas karataan sinne, mistä kaikki alkoi ja edetään sieltä. Välillä viitataan hiukan siihen, mitä tuleman pitää, niin että jännitys ja kutkuttava uteliaisuus säilyy.
Keisarinna Elisabet hallitsee kaikkea ja haluaa ainoastaan, että Katariina synnyttää perillisen, jatkajan Elisabetille. Suuriruhtinas Pietarista ei ole hallitsijaksi, eikä tosin mihinkään muuhunkaan. Kun viitataan siihen, että Katariina saa kuitenkin kolme lasta, herää kysymys, ketkä ovat heidän isänsä, koska Pietari vain leikkii nukeilla. Pikkuhiljaa tuo verho raottuu.
Venäjän hovin elämä tuodaan esille ja se on varsin vivahteikasta ja juonittelua täynnä. Kaikki on niin suurta, että tuntuu välillä siltä, kuin lukijakin eksyisi palatsien salakäytäviin. Henkilöt ovat mielenkiintoisia, osaa heistä heti inhoaa, osaa rakastaa.
Keisarinna Elisabetin kuollessa, hän on kuitenkin jättänyt eräänlaisen testamentin Katariinalle. Pietarista tulee keisari, mutta ei kovin pitkäksi aikaa. Kansa ei pidä keisarin hulluista päähänpistoista ja Katariinasta aletaan vaivihkaa leipoa uutta hallitsijaa.
Loppua kohti tahti kiihtyy, sillä palatsivallankumouksessa Katariina II ottaa vallan ja hänestä tulee keisarinna. Kirjan kaikki reilut 600 sivua ovat täynnä historiaa tyylillä, joka kiehtoo ja joka saa lukijan kiinnostumaan, koska se tarjoillaan niin houkuttelevalla tyylillä.
Jatko-osaa odottaa innolla, koska niin moni kysymys jäi avoimeksi. Niin, ja koska ruokahalu kasvaa syödessä!
