Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Katherine Pancolin kirjat ovat kivunneet myyntilistojen suosikeiksi niin kotimaassaan Ranskassa kuin muuallakin maailmassa, joten tartuin hänen uusimpaan kirjaansa suurin odotuksin. Aiemmin suomeksi ilmestynyt ”eläintrilogia” on minulta jäänyt huomiotta, mutta sen vahingon aion Mimmit ykkösen jälkeen korjata mitä pikimmiten.
Alkutuntuma kirjaan oli kuin olisi seitsemän käärepaperin alta käärinyt lahjaa esiin. Kirjan nimi, kansi ja takakannen teksti luovat mielikuvaa hilpeästä, ranskalaisen keveästä tarinasta ja neuvokkaista naisista, jotka ovat kotonaan kaikkialla maailman metropoleissa. Vaikeuksia, toki niitäkin – mutta Mimmit vain tanssivat niiden yli.
Pancolinsa lukeneet tapaavat aluksi aiemmista kirjoista tutut Hortensen ja Garyn New Yorkissa. Muotialan kaunis ranskatar menossa Pradan juhliin, komea ja hurmaava Gary uppoutuneena keskeneräiseen sävellykseensä. Rakkautta höystettynä hetkellisillä, naisellisilla äkäpussipurkauksilla. Tätä raotin ensimmäisten kääreiden alta; mukaansa tempaavaa tekstiä, ihan pikkuisen hömppää ja pinnallistakin. Kauniita ja rohkeita kenties, mutta lupaavaa viihdettä.
Seuraavassa hetkessä miljöö ja tunnelma vaihtuu täysin. Ollaan pohjoisranskalaisessa pikkukylässä. Stella elää poikansa Tomin ja kolmen koiransa kanssa maatilalla. Rakkaansa hän saa vain satunnaisille ja ympäristöltä salatuille vierailuille luokseen. Muulloin on selvittävä yksin maatilan talvisin jäätyvistä hanoista ja puiden pilkkomisista. Ja ennen kaikkea pelosta ja synkistä salaisuuksista, jotka ahdistavat Stellaa. Onneksi hänellä on työnsä metalliromuttamossa ja lähipiiri, ennen kaikkea viereltä väistymättömät naiset. Kerros kerrokselta Stellan siihenastinen elämä kuoritaan esiin ja hänen pelkonsa saavat väkivallan ja alistamisen kasvot.
Jälkisanoissa Katherine Pancol palaa tapahtumaan, joka kirvoitti hänet kirjoittamaan perheväkivallasta. Hän haastatteli kirjaa varten pahoinpideltyjä, raiskattuja naisia ja kaikessa koruttomuudessaan kuvaukset ovat hyvin ankeaa, todentuntuista luettavaa. Ruhjeet ja ruumiin vammat voivat viedä hengen, mutta kyse on vielä enemmästä. Pancol kirjoittaa myös siitä, mitä tapahtuu hakatun ja hiljennetyn naisen itsetunnolle ja siitä, miten totaalista alistaminen voi olla.
Kirjan pahis on ilman muuta vaimoaan ja tytärtään pahoinpitelevä mies. Edes hänen taustansa ja omat traumansa eivät herätä ymmärrystä miestä kohtaan. Mutta ei muistakaan kirjan miehistä järin vahvaa selkärankaa löydy ja ne miellyttävämmätkin tapaukset jäävät hieman taka-alalle. Miehet ovat ikään kuin jääneet yläasteen epävarmoiksi pojiksi, joille samaan jengiin kuuluminen on voimaa.
Toki kirjasta paljon rakkauttakin löytyy. Hortensen ja Garyn lisäksi aiemmista kirjoista palasivat paikalle myös Joséphine, Shirley, Zoé ja Philippe. Henkilögalleria on kaiken kaikkiaan niin kiinnostava, että toivoin toden totta lukeneeni jo aiemmat kirjat ja nyt olisin voinut vain päivittää tuttujen hahmojen kuulumiset. Onnistuu se näinkin päin, ja kirja Krokotiilin keltaiset silmät meni varaukseen kirjastosta saman tien. Kun Mimmit– trilogiakin saanee suomennettua jatkoa piakkoin, niin lukulistani suorastaan notkahtelee Pancolin painosta tällä hetkellä.
