Mimmi Lehmällä on tylsää. Ulkona on ikävä, kylmänkostea ilma, eikä Mimmi viihdy navetassakaan. Ei ole kunnon talvi, eikä varsinkaan kesä; päivät ovat harmaita ja yöt mustia. Onneksi paikalle kuitenkin pyrähtää Varis, Mimmin harmaa ja musta ystävä. Seuralaisen saatuaan aina innokas Mimmi saa loistoidean: ”Mehän voimme leikkiä, että on kesä!”
Kohta Mimmi jo lipoo jääpuikkoa jäätelöpuikkona, maistelee lunta, laskettelee liukumäkeä ja tehtailee lehmäenkeleitä. Jälleen kerran useampaan otteeseen siipihalvauksen partaalle ajautuva Varis lähinnä kauhistelee vieressä ja pelkää erinäisiä sairauksia. Mutta Mimmille päivästä tulee oikein mieluisa ja se on tietysti pääasia.
Liki kolmikymppisen elonsa aikana sangen laajaan mittaan kasvanut Mimmi Lehmä -sarja on oivallista luettavaa. Niin tämä uusinkin tulokas. Tykkään erityisesti Mimmin huolettomuudesta, jota kirjoissa tasapainottaa mainiosti Variksen mahtava hysteerisyys. Sven Nordqvistin kuvitus tottahan toki kuuluu elimellisenä osana kokonaisuuteen.
Suositan siis Mimmiä, yhä edelleen.