Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Eläinten käyttäytymistieteen tohtori Helena Telkänranta on kirjoittanut alastaan jo lukuisia kirjoja, kuten erinomaiset Millaista on olla eläin? ja Eläin ja ihminen : mikä meitä yhdistää?. Nyt keväällä Telkänrannalta on tullut kolme lemmikkeihin keskittyvää kirjaa, joista Millaista on olla kissa? osuu omiin tarpeisiini parhaiten.
Kirjan alussa Telkänranta käy lyhyesti läpi kissan evoluutiohistorian afrikanvillikissasta nykykissaan. Afrikanvillikissaan ja sen elintapoihin palataan kirjassa moneen otteeseen, sillä geneettisesti nykykissa ei ole muuttunut esi-isästään paljoakaan. Ihmiselle kissan monesti mystinen käytös selittyy ymmärtämällä minkälaisessa maailmassa afrikanvillikissa oikein eli ja elää, ja miten tämä elinympäristö on muokannut kissan aistimaailmaa ja kognitiota.
Erityisen olennainen asia on ymmärtää pentuajan tärkeys kissan myöhemmälle elämälle. Pentuaikana kissalla on herkkyyskaudet, jolloin se oppii kissojen ele- ja ilmekielen ja oppii sosiaalistumaan. Näiden ajanjaksojen aikana saadut kokemukset – tai niiden puute – vaikuttaa kissaan ja sen tuntemuksiin koko sen loppuelämän ajan. Vastaavasti herkkyyskauden umpeuduttua uudet kokemukset eivät enää vaikuta ratkaisevasti kissan aivotoimintaan. Niinpä jos kissa on jäänyt liikaa vaille muiden kissojen seuraa kolmena ensimmäisenä elinkuukautenaan, saattaa se jäädä kielipuoleksi joka ei ymmärrä muiden kissojen viestintää ja joutuu sen vuoksi turhiin kahnauksiin. Pentuajan ihmiskontaktien puutteella on myös kauaskantoiset vaikutukset sille, miten luottavainen ja helposti käsiteltävä kissa on aikuisiällä.
Yllämainittu ei toki vielä itsessään ole mikään uusi havainto, mutta Telkänranta esittelee asiaan liittyen monia uusia tutkimustuloksia ja näkökulmia, jotka ovat kissanpennun hankkijalle ehdottomasti hyödyllisiä.
Seuraavaksi kirjassa jatketaan kissan tunne-elämän, käyttäytymisen ja oppimisen pariin. Monilla ihmisillä tuntuu vieläkin olevan vaikeuksia hyväksyä ajatusta, että eläimillä on tunteita ja eläimet kokevat ne aivan yhtä voimakkaasti kuin ihmisetkin. Kuten Telkänranta kirjoittaa, aivotutkijat ovat tienneet jo jonkin aikaa, että kaikkien selkärankaisten eläinten tunteet ovat nimenomaan tietoinen kokemus, joilla on eläimelle itselleen väliä ja jotka motivoivat eläimen toimintaa.
Erityisesti kissoihin on liittynyt yleinen uskomus, että ne olisivat mukamas tunteettomia, välinpitämättömiä ja jopa pahantahtoisia eläimiä. Tämä ei tietysti pidä lainkaan paikkansa ja kissa voi aivan hyvin solmia omistajaansa jopa läheisemmän tunnesuhteen kuin kissatovereihinsa. Usein ongelmana on pikemminkin se, että ihminen ei vain osaa tulkita kissan eleitä oikein ja tästä syntyy turhia väärinkäsityksiä.
Telkänranta antaa tähän liittyen hyödyllisiä ohjeita ja kirjassa on monia muitakin hyviä vinkkejä, jotka auttavat katsomaan kissan käytöstä uudesta näkövinkkelistä. Erityisesti osiot joissa puhutaan kissan käyttäytymisongelmista ja suhteista muihin kissoihin olivat silmiä avaavia. Useamman kissan omistaja saattaa esimerkiksi helposti kuvitella, että kissat tulevat keskenään toimeen hienosti, vaikka näin ei olisikaan. Kissan stressaantunut käytös ei vain välttämättä ole ihmisen silmään silmiinpistävää.
Lukuisista käytännöllisistä ohjeista huolimatta on kuitenkin painotettava, että kirja ei ole mikään kissan hoito-opas, mitä Telkänranta teroittaakin heti kirjan ensimmäisellä sivulla. Kirjan tarkoitus on nimenomaan auttaa lukijaa ymmärtämään kissan mielen toimintaa, missä ohuehko kirja onnistuu erinomaisesti. Kissan hankintaa pohtivan ihmisen kannattaa siis hankkia Millaista on olla kissa? jonkin hoito-oppaan oheen. Itselläni ei toistaiseksi kissaa ole, mutta eipä haittaa, kissojen ystävälle kirja on kiinnostavaa luettavaa yhtä kaikki.