Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mark Levengood, joka on syntynyt Yhdysvalloissa, elänyt lapsuutensa Suomessa ja asuu tällä hetkellä Ruotsissa ja on tullut kirjoitustensa lisäksi tunnetuksi kirjailija Jonas Gardellin puolisona, on viime vuosina julkaissut pienimuotoisia pakinakirjoja, joista viimeisin, Miljoona ruusua, puhuu välillä ironisella mutta enimmäkseen sentään lempeällä huumorilla lapsuudesta, nuoruudesta, perheestä, miehistä ja naisista. Eräs pakinoista kertoo Tosimiehestä fysioterapeutin vastaanotolla, ja kirjoittaja joutuu toteamaan:
”Mutta kun lääkintäjumppari kehottaa minua poimimaan joka päivä varpaillani lyijykyniä, hän menee liian pitkälle. Ensiksikään lyijykyniä ei poimita varpailla, ja toiseksi tosimiehillä ei edes ole lyijykyniä, koska me emme ikinä epäröi eikä meillä ole tarvetta pyyhkiä mitään pois.”
Levengood on itse viisikymppinen, ja keski-ikä saa hänet usein pohtimaan nuoruuden suhdetta vanhuuteen. On vähän vaikeaa hyväksyä omaa ikääntymistään, mutta päinvastainen se kauheaa onkin:
”Tapasin äskettäin ystäväni, joka on samanikäinen kuin minä, neljäkymmentä ja risat. Ja alvit päälle. Hän lampsi lököttävissä farkuissa, ohut T-paita luisevan yläkropan päällä ja hiphoplippis päässä takaperin, ja hänen oli kai tarkoitus näyttää teini-ikäiseltä. Ehkä hän näyttikin, mutta siinä tapauksessa hän oli maailman vanhin ja rumin teini.”
Parasta tässä kirjassa oli minusta sen terävä tapa huomata humoristisia yksityiskohtia, mikä tietysti onkin välttämätöntä hyville pakinoille. Lisäksi Levengoodin tyyli muistella asioita lapsuudestaan ja nuoruudestaan on erinomaisen herkkä ja aistimusvoimainen. Pidin myös kovasti kirjan kuvituksesta, joka on Astrid Lingrenin kuvittajana tunnetun Ilon Wiklandin käsialaa – olisin pitänyt siitä vieläkin enemmän, jos siinä olisi ollut lisää varsinaisia kuvituskuvia ja vähemmän perin sovinnaisia ruusutauluja. Mutta kokonaisuutena tämä on oikein sopiva kirja vaikkapa lahjaksi.
