Tämä vuonna 2012 ilmestynyt kirja on kolmas osa trilogiaa, jonka muita kirjoja en ole lukenut. Eipä haittaa, kyse on toisaalta täysin itsenäisestä teoksesta. Tässä kirjassa Tommi Uschanov pureutuu suomalaisuuteen: mikä tekee Suomesta lopulta Suomen? Miten Suomi eroaa – hyvässä tai pahassa – muista maista?
Kymmenisen vuotta sitten julkaistu kirja on osittain hivenen jo vanhentunut, mutta paljon tästä on yhä täysin pätevää pohdiskelua suomalaisuuden ytimestä. Mielenkiintoista sinänsä, monet asiat, joita pidetään aivan erityisen suomalaisina – perisuomalainen kateus, vaikkapa – ovatkin aivan universaaleja ilmiöitä, jotka esiintyvät kaikkialla. Toisaalta suomalaisuuden ydintä voi löytyä yllättävistä paikoista.
Uschanov kritisoi terävästi suomalaista historiattomuutta. Historia ei tosiaan kovin paljon suomalaisessa ajankohtaisessa keskustelussa paina ja poliitikotkin voivat esittää aika käsittämättömiä väitteitä joutumatta niistä kummemmin tilille – suomalainen alkoholikeskustelu on tästä varsin mainio ja usein toistuva esimerkki. Suomessa kauhisteltiin vuonna 2010, kun alkoholinkulutus oli noussut kymmeneen litraan asukasta kohden, siis tasolle, jossa monet Euroopan maat olivat jo yli sata vuotta sitten, ilman että alkoholi oli näissä maissa mikään merkittävä yhteiskunnallinen ongelma.
Kuten yleensä Uschanovin tekstiä on mukava lukea. Ajatus poukkoilee iloisesti aiheesta toiseen, mutta kokonaisuus on toimiva ja mielenkiintoinen. Joissain kohden kirjan ikä näkyy enemmän kuin toisissa, lähinnä sillä tavalla, että jää pohtimaan, mitä Uschanov tämänkin asian myöhemmästä kehityksestä olisi sanonut. Kevyenä kesäviihteenä Miksi Suomi on Suomi on mainiota luettavaa edelleen – koska meitä suomalaisiahan kiinnostaa aivan valtavasti se, millaisia me nyt sitten muihin verrattuna oikein olemme.