Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Unettomuudesta ja muista unihäiriöistä on julkaistu viime vuosina suomeksikin huomattava määrä kirjoja, joista suurin osa on ollut kevyehkön tyylisiä self-help -oppaita. Puhutaan hyvästä unihygieniasta tai unenhuollosta: ei kofeiinia iltaisin, sopiva lenkki sopivaan aikaan iltapäivästä, viileä ja pimeä makuuhuone, some ja muutkin ruudut kiinni. Lisäksi monet ovat kertoneet avoimesti omista unihäiriöistään, kuten vaikkapa Kaija Juurikkala ja Leeni Peltonen.
Miksi emme saa unta? -kirjan kirjoittaja, psykoanalyytikko Darian Leader, ei todellakaan puhu omista yöllisistä kokemuksistaan, eikä makuuhuoneen pimennysverhoista. Hän pysyy tiivisti roolinsa takana, mutta onnistuu hyvin asiassaan käsitellä unta ja nukkumista psykoanalyyttisesta, kulttuurisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Lääketieteeseenkin hänellä on paljon sanottavaa.
”On vain yksi varma keino päästä unettomuudesta… se ettei ole koskaan syntynytkään”, toteavat Gay Gaer Luce ja Julius Segal lohduttomasti jo vuonna 1969 ilmestyneessä bestsellerissään Ei enää unettomuutta. – Itse asiassa unihäiriöistä on kirjoitettu jo antiikin ja Shakespearen ajoista asti. Ja onkin totta, että eri asteiset univaikeudet riivaavat tavattoman suurta osaa ihmisistä, vauvasta vanhukseen. Leader suhtautuu aiheeseensa rohkeasti ja lyttää reippaasti esimerkiksi nukkumista ja muitakin aivojensisäisiä toimintoja tutkivat magneettikuvaukset. Ne eivät hänen mukaansa koskaan kerro totuutta muuten kuin tarkoitushakuiselle tulkitsijalle.
Leaderin näkökulma on siis voimakkaasti psykoanalyyttinen, mutta on hän kulttuurihistoriansa ja Marxinsakin lukenut, Jacques Lacan vilahtaa puheissa yhtä lailla kuin Painajainen Elm Streetillä -elokuvat. Unihäiriöt johdetaan kieltämättä loogisella ja uskottavalla tavalla varhaislapsuuteen ja varhaisiin vuorovaikutussuhteisiin. Näin ollen hän kuvaa esimerkiksi unilääkkeen ottamista siten, että siinä ikään kuin saadaan lupa nukkumiseen isä- tai äitihahmolta, ja samalla lääkäri tai joku muu liittolainen on turvallisesti läsnä. Mikä ettei. Freudiin hän joka tapauksessa viittaa lähes aina täysin luottavaisena, mikä saattaa ärsyttää joitakin lukijoita.
Onko huono uni siis aina huonon äidin syytä? Ei nyt sentään ihan kategorisesti, mutta varhaislapsuuden kokemukset lienevät monien psyykkisten häiriöiden taustalla. Niin ainakin Leaderin mielestä, ja kyllä minä ainakin luin pääosin oikein mielelläni tämän syvällisen ja oivaltavan kirjan.
