Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Oi että, miten tykkäänkään Mikko Mallikkaasta! Tuosta pienestä ruotsalaispojasta, iältään jotakin neljän ja seitsemän välillä. Ja hänen ajoittaisesta oikkuilustaan, vaikka jos totta puhutaan, hän on oikeastaan äärimmäisen kiltti. Ja kekseliäs. Silloin tällöin hän saattaa hiukan jymäyttää isää, mutta niinhän se pitää ollakin, isät ovat tehty juuri sitä varten, jymäytettäviksi.
Kun edellä esitetyn kuvion, näpsäkkä poika ja aavistuksen höppänä isä, ottaa huomioon, ei liene lainkaan ihme, että ensimmäisen kerran jo vuonna 1977 kirjan sivujen välistä kurkistellut Mikko Mallikas jaksaa yhä kiinnostaa aika pieniäkin lapsilukijoita. Näin ainakin meillä; sekä kaksi- että neljävuotias kuljettavat vuoron perään oman suosikkinsa lukijalle – ja taas mennään.
Jo kuusi vuotta sitten ilmestynyt ensimmäinen Mikko Mallikas -kokoelma Mikko Mallikkaan parhaat tarinat saa vihdoin odotettua jatkoa. Nyt päästään kurkistamaan Mikko Mallikkaan salaisiin maailmoihin, kun teokseen on valittu kirjat Näkymätöntä, Mikko Mallikas!, Mikko Mallikas ja Mulperi sekä Mikko Mallikas lapsenvahtina.
Vaikka ymmärrän hyvin, miksi edellä mainitut tarinat on päätetty valita juuri tähän kokoelmaan, tarinoista kaikki pohjaavat vahvasti mielikuvitteluun, täytyy minun kuitenkin ilmaista pettymykseni. Kun ensimmäinen kokoelma sisälsi kolme kautta aikojen ensimmäistä Mikko Mallikas -tarinaa – niitä ihan parhaita – sisältää tämä ainoastaan yhden sarjan alkupään helmistä, jonka lisäksi siihen on päätynyt kaksi 1990-luvun ainakin itselleni melko tuntematonta tarinaa. Tämä on tietysti makuasia ja itse olin 1990-luvulla jo kasvanut lukijana Mikko Mallikkaiden ohi, mutta siitäkin huolimatta erityisesti Mikko Mallikas lapsenvahtina tuntuu suorastaan kummalliselta kirjalta. Oma neljävuotiaani taisi saada siitä jopa hieman painajaisia.
Niin tai näin, haluan ehdottomasti suositella tätäkin kokoelmaa. Mielestäni Mikko Mallikas on kestänyt aikaa suunnattoman hyvin, joskin itseä pyrkii naurattamaan, kuinka ennen maailmassa lastenkirjoissakin isät polttelivat tauotta piippua ja istuskelivat sanomalehtiensä takana olutlasiensa seurassa. Tärkein todiste niiden kestävyydestä ovat tietysti lapset ja heidän mielipiteensä. Omiltani tämä ainakin saa suosituksen. Toivottavasti seuraavaa kokoelmaa ei tarvitsisi odottaa ihan kuutta vuotta.
