Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mikko on isoäidin luona kylässä. Isoäidin luona on aina hauskaa; hänellä ei ole koskaan kiire ja hän on aina iloinen ja kiltti. Tällä kertaa kylässä ovat kuitenkin myös isot serkut. He ovat seitsemän- ja yhdeksänvuotiaat, he käyvät koulua, osaavat lukea ja heillä on kello. Yhdessä syödään kakkuja – paljon kakkuja – ja kaikki on hyvin, kunnes serkut haluavat pelata isoäidin kanssa korttia. Mikko ei voi osallistua, sillä hänhän on pieni, eikä ymmärrä vielä mitään. Silloin Mikko tulee surulliseksi ja punoo oivallisen juonen; jos hän kerran ei ymmärrä mistään mitään, ei kai hän ymmärrä sitäkään, että hän ei voi herkutella kaikkia kakkuja ihan yksinään.
Mikko Mallikas punoo juonia on yksi lapsi-itseeni eniten vaikuttaneista Mikko Mallikas -kirjoista, eikä ihme. Se tapa, jolla isot serkut ja erityisesti isoäiti kohtelevat Mikkoa kirjassa on kerrassaan inhottava. Eihän yhtä voi jättää ulkopuolelle, eikä sitä saisi tehdä ainakaan isoäiti. Mutta onneksi Mikon juonikkuus lopulta palkitaan.
Mikko Mallikas -kirjat ovat perheemme ehdottomia suosikkeja ja niinpä olin sangen iloinen, kun tämä uusintapainos rikastutti kotikirjastoamme. Oli kuitenkin jännä huomata, että juuri samoin kuin itse aikoinani, myös perheemme kolmevuotias reagoi melko voimakkaasti Mikon tilanteeseen ja erityisesti hänen pienuuteensa. No, kun itse tietämättään kipuilee sen kanssa, olenko minä tai haluanko minä jo olla iso vai vielä pieni, tämä varmasti iskee kovaa ja korkealta. Veti pienen kuuntelijan ensimmäisillä kerroilla ihan hiljaiseksi. Mutta niinhän se on, Mikko Mallikas -kirjat herättävät tunteita, ja siksi ne ovatkin niin kertakaikkisen kuolemattomia.
