Tässä Mikael Karvajalan jatko-osassa edeltäneestä tutut sankarit jatkavat seikkailemistaan sulttaanin valtakunnassa. Ei siis tarvitse jännittää, jäävätkö he Euroopan sotakentille tykinruokana.
Tähän ymmärtää helposti Waltarin pyrkineen Mikael Karvajalalla: Mikaelin ja Antin kääntyminen islamiin ja suosion nousut ja laskut sulttaani Solimanin hovissa ovat rattoisaa luettavaa. Mutta vaikka tarinan perusluonne on hyväntuulinen, ovat jännityksen paikat välillä riipiviä, ihmiskohtalot surullisia ja väkivaltaisia.
Waltarilla ei taida olla kirjoissaan yhtäkään tavallista (eli tasapainoista, hyväntahtoista, järkevää?) naista. Arvaapa, onko Mikaelin uusin vaimo poikkeus.