Peter Pomerantsev on brittitoimittaja, jolla on sukujuuret Venäjällä. Hänen kirjansa Mikään ei ole totta ja kaikki on mahdollista kertoo elämästä nyky-Venäjällä. Hänen tarinansa ovat kummallisia ja surrealistisia.
Pomerantsevin Venäjällä tapaamat ihmiset ovat joko tragikoomisia, mielipuolisia, vaarallisia tai syvästi myötätuntoa herättäviä: Poliana etsii itselleen uutta rikasta miestä, mutta 22-vuotiaana hän alkaa tuntea olevansa jo liian vanha. Vitali on rikollinen, joka on ryhtynyt elokuva-alalle ilman kokemusta, koulutusta tai säällisiä käytöstapoja. Jana Jakovleva on yrittäjä, jonka viranomaiset leimasivat huumerikolliseksi ja vangitsivat. Ruslana Koršunova oli venäläinen supermalli, joka tappoi itsensä.
Kaikki tarinat eivät ole järkyttäviä, mutta niiden outous on kiehtovaa: Pomerantsev kohtaa venäläisiä guruja, vanhan Moskovan suojelijoita, kameleonttimaisia poliittisia neuvonantajia ja uskontoa, isänmaata, Stalinia sekä Putinia puolustavia moottoripyöräkerholaisia.
1990-luvulla Venäjä oli lähellä anarkiaa, mutta vastentahtoisten miliisien sijasta horjuvaa suurvaltaa pitivät pystyssä bandiitit. Tavallinen kansa pyysi apua rikollisilta ja myös sai sitä. Kenties kansan konnia kohtaan tunteman arvostuksen vuoksi myös Presidentti (Pomerantsev käyttää kirjassaan Vladimir Putinista pelkästään nimitystä Presidentti) omaksui bandiitin elkeitä ja uhkailee nyt mielellään terroristeja, kuvernöörejä ja ulkomaita kuin paraskin kummisetä. Mestariohjaajaksi tahtova konna-Vitali toteaakin kyynisesti: ”Nykyään mietin usein, että minun olisi kannattanut lähteä politiikkaan. Luulin, että se olisi tylsää. En tajunnut, että ne käyttävät samoja metodeja kuin me.”
Presidentin PR-koneisto on varsin tehokas. Oppositiojohtajat, jotka ovat Kremlin rahoittamia, huutelevat, punoittavat ja solvaavat toisiaan televisiossa niin, että Presidentin on helppo vaikuttaa järkimieheltä. Kansalle tarjotaan huuhaa-uskontoja ja poliittista propagandaa. Kirjaroviot palavat jälleen. Pomerantsev itsekin tekee työtä pimeälle puolelle, TNT-kanavalle, ennen kuin väsyy kinastelemaan vain onnellisia loppuja tahtovan kanavajohdon kanssa. Pomerantsev palaa Lontooseen, mutta hän on jo myöhässä: Venäjä on sielläkin. Upporikkaat oligarkit ovat vallanneet kaupungin.
Peter Pomerantsevin kirjan nimi Mikään ei ole totta ja kaikki on mahdollista kuvaa osuvasti Venäjää, joka elää surrealistista, pelottavaa aikakautta. Venäjän kansa, joka on sopeutunut menneisyydessään lukuisiin ja jatkuviin muutoksiin, tekee sen jälleen. Kaikki on suurta esitystä: ihmisillä on useita eri kasvoja ja minuuksia, joita he käyttävät tilaisuuden mukaan työssä, kotona ja politiikassa. Surrealistisen maan johto voi tehdä mitä tahansa, mutta sen kansa mukautuu ja selviytyy jälleen kerran.