Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Se näyttää olevan kohtaloni: osallistua tarinoihin, joissa minulla ei ole osaa eikä arpaa.
Vasco on sanut vihin, että maaton Juan on ryhtynyt artesaaniksi ja muuttanut Nicaraguaan. Jäljet johtavat Ometepen saarelle, jonka maisemaa hallitsee kaksi korkeaa tulivuorta – kuin jättiläismäiset naisen rinnat, mihin monet seudun kansantarut ja legendat perustuvatkin. Juanista ei tietenkään näy vilaustakaan, mutta muuten Vasco ajautuu jälleen tapahtumien keskipisteeseen. Lastenkodista karannut nuorisojoukko aikoo kostaa heitä kaltoin kohdelleelle isännälle. Vascon apua kaivataan, tai muuten lisäjohtolankoja Juanin liikkeistä ei heru.
Marcosin piipun lupaavasti aloittama Javier de Isusin tosipohjainen sarjakuvaromaanisarja Maattoman Juanin matkat lähtee kakkososassaan huimaan lentoon. Ometepen saari on tempaistu lähes suoraan J.M. Barrien Peter Panista, ja Peterin ja kadonneiden lapsien lisäksi läsnä ovat tietenkin Wendy ja kapteeni Koukku. Hiven huumoria, ripaus romantiikkaa ja vauhdikkaita tilanteita. Vascon seikkailu kytkeytyy hienosti paikalliseen tarustoon ja tarinankerrontatraditioon. Mikä-mikä-maan saari on sarjakuvan juhlaa parhaimmillaan. Jopa huumehallusinaatiot on saatu kytkettyä taitavasti luontevaksi osaksi teosta.
Kirjan lopun historiallinen taustoitus Väli-Amerikan sotilasdiktatuureista, vallankumouksista ja avustusjärjestöistä toimii hyvänä vuoropuheluna itse teoksen kanssa. Kaikilla avustusjärjestöillä ei todellakaan voida sanoa olleen täysin puhtaita jauhoja pussissaan. Rahaa kierrätettiin varsin epäilyttäviin poliittisiin tarkoitusperiin.
Maattoman Juanin matkat on valloittava sarja. Javier de Isusi on toisaalta moderni kertoja, mutta kuitenkin sopivalla tavalla vanhanaikainen — tai sanoisinko traditiotietoinen — romanttisen ja rauhattoman seikkailumielen kuvaaja. Koska Juanin jättämät johtolangat osoittautuivat oletetun heikoiksi, on lisää seikkailuja luvassa. Tätä sopii suositella!
