”Sitten oli alkanut musiikki, kädet olivat tehneet mitä niiden piti, jalat olivat lähteneet liikkeelle, eikä Miisa ollut ajatellut enää yhtään mitään. Hän ei ollut ehtinyt tai muistanut miettiä epäonnistumista, ei muuta kuin ajatella seuraavaa askelta, hyppyä, liukua, piruettia.”
Miisa on seitsemäsluokkalainen tyttö, joka harrastaa innokkaasti taitoluistelua ja kilpailee kansallisella tasolla. Hän osaa jo kaikki kaksoishypyt, kirjan aikana mukaan tulee myös se vaikein eli kaksoisaxel. Paras ystävä Katakin on luistelija, ja hän on aiemmin pärjännyt kisoissa Miisaa paremmin, mutta nyt Katalla on jotain murheita, joista Miisa ei saa selvää. Lisäksi mukana kuvassa on jalkapalloa pelaava koulukaveri Anton, mutta onko tämä poikakaveri? Vai pelkkä kaveri? Ja kymmenvuotias Minttu-sisko luistelee myös, mutta hänen menestyksensä lähinnä harmittaa Miisaa.
Miisa voittaa kultaa on raikas ja viehättävä nuortenkirja taitoluistelun maailmasta. Se jatkaa oikein mukavasti tyttökirjojen pitkää perinnettä eri harrasteiden ja myöhemmin myös ammattien kuvaajana. Päähenkilöt on kuvattu vivahteikkaasti mutta ei mitenkään tylsästi juurta jaksain: Miisan ja hänen läheistensä luonteet tulevat uskottavina esille lähinnä sujuvan dialogin keinoin. Myös itse harrastus on kuvattu tyylikkäästi ja aistivoimaisesti: on nutturoita, hiuspinnejä, luistinsuojia, pukujen paljetteja ja tietenkin venäläinen valmentaja huonoine suomenkielineen.
En ole lukenut sarjan ensimmäistä kirjaa Miisan kaksoisaxel (2014), mutta luulenpa etsiväni sen käsiini, niin kovasti tästä pidin. Taitoluistelufanina olen tosin ehkä vähän puolueellinen mutta samalla toisaalta tarkka lukija, ja Miisa voittaa kultaa läpäisi seulani ilman muuta.