Miisa on luistellut aikaisemmin debytanteissa, mutta nyt hän on täyttämässä neljätoista, eikä voi enää osallistua tähän sarjaan. Hänen on läpäistävä tasokoe päästäkseen noviisien SM-sarjaan. Koe omassa jäähallissa kuitenkin epäonnistuu, ja niinpä Miisa menee luisteluleirille, jossa on tarkoitus harjoitella koetta varten kuuluisan valmentajan johdolla. Kun poikaystävä Anton vielä tulee samaan urheilukeskukseen jalkapalloleirille, tuntuu kuvio melkein täydelliseltä. Bestis Kataa on vain ikävä, hänhän joutui lopettamaan luistelun rahavaikeuksien vuoksi, mutta voihan puhelimella aina viestitellä.
Leiripaikka osoittautuu kuitenkin pettymykseksi. Se sijaitsee keskellä ei-mitään, ja majoitus on ikävissä alkeellisissa mökeissä kolmen ryhmissä. Lisäksi jalkapalloleiri on jossain tavoittamattoman kaukana, ja se kuuluisa valmentajakin on pelottava ja pisteliäs. Kun Antonkaan ei vastaa Miisan viesteihin, alkaa Miisa kaiken kaikkiaan masentua. Onko hänestä ylipäänsä huipputason taitoluistelijaksi? Kestääkö hän paineet? Ja voiko huippu-urheilua ja seurustelua yhdistää?
Miisa luisteluleirillä oli minusta kerrassaan viehättävä nuortenkirja, ehkäpä parasta antia koko sarjassa. Ensinnäkin se kuvasi taitavasti luistelun kovaa maailmaa. Aina ei tehdä vain näyttäviä hyppyjä ja piruetteja, vaan harjoittelu on paljolti askeltyötä, käännöksiä ja vastakäännöksiä, kolmosia ja vastakolmosia ihan ennenaikuisten pakollisten kuvioiden tapaan. Valmentajatkaan eivät aina ole hellämielisiä ja kannustavia. Olosuhteet voivat olla kurjat. Toisaalta kirjan antama kuva murrosikäisestä tytöstä on sympaattinen ja uskottava.
Suosittelen lämpimästi koko sarjaa taitoluistelusta ja nuoren tytön elämästä kiinnostuneille.