Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ollessani hyvin nuori lukija pidin kovasti kirjasarjoista: kun oli mielistynyt johonkin päähenkilöön, tuntui ihan välttämättömältä saada tietää, mitä hänelle myöhemmin tapahtui. Nyt hyvin keski-ikäisenä lukijana sarjoja lukee oikeastaan vain dekkareina, mutta näin nuortenkirjallisuuden kohdalla sarjamuoto tuntuu edelleen ihan kivalta. Henna Helmin taitoluistelun maailmaan sijoittuva Miisa-sarja on sitten ehtinyt jo neljänteen osaan.
Miisa on tomera peruskoulun yläastetta käyvä tyttö: hän luistelee ahkerasti ja tekee jo kolmoishyppyjäkin, seurustelee ahkerasti Antoninsa kanssa ja samoin bestiksensä Katan kanssa sekä käy kouluakin jossain siinä välissä, tosin vaihtelevalla menestyksellä, koska koulun esitelmät ja kokeet tuntuvat usein tulevan ihan yllättäen. Ja lisäksi mukaan kuvioihin on tullut luistelijajäsenyys seuran johtokunnassa, jonka kokoukset ovat käsittämättömän tylsiä. Mutta nyt Kata-ystävällä ei menekään oikein hyvin, ja syyksi paljastuu se, että hänen vanhempansa aikovat peruuttamattomasti erota. Kata on tietysti murheellinen, ei jaksa käydä koulua, ei jaksa olla Miisan kanssa eikä varsinkaan luistella, koska se maksaa aivan liikaa yksinhuoltajan lapselle.
Miisan tomeruus saakin sitten jo vähän ylenpalttisia muotoja, mutta hän haluaa keinolla millä hyvänsä auttaa Kataa. Lopuksi tietysti monet asiat järjestyvät, mutta eivät sentään ihan kaikki, ja tämä on mielestäni yksi Miisa-sarjan hyviä puolia: mukana on kiitettävästi realismia. Sarja on todellakin nuortenkirjasarja, ei mikään satukirja, jossa hyvä haltija auttaa kaikkia saamaan toisensa. Nyt jo kirjan nimessäkin esiintyvä ”Kaikkien aikojen kevät” tuntuu vähän liialliselta, koska kirjassa on paljon tummasävyistä ja surullistakin. Mutta ei siis pelkästään sitä.
Suosittelen Miisa-sarjaa kaikille nuorille taitoluistelun ystäville, ja kyllä se toimii johdatuksenakin luistelumaailmaan sitä vielä tuntemattomille.
