Henna Helmin taitoluistelua harrastavasta Miisasta kertova sarja on ehtinyt jo kolmanteen osaan. Edellisessä osassa Miisa voittaa kultaa (2015) Miisan elämään oli jo astunut orastava ihastus, luokkatoveri Anton, ja nyt pariskunta on edennyt seurusteluasteelle.
Samaan aikaan luokalle ja taitoluisteluharjoituksiin palaa Eve, jääprinsessa, joka on viettänyt puolitoista vuotta Yhdysvalloissa. Debytanttiryhmässä luistelu ei oikein tyydytä Eveä, joka on Amerikassa tottunut yksilölliseen valmennukseen.
Kun Miisan bestis Kata vielä lyöttäytyy ylpeilevän ja nokkavan Even seuraan ja kaksoisveli Matias alkaa seurustella tämän kanssa, on soppa valmis. Miisa yrittää voittaa kateutensa ja toimia aikuismaisesti kuten vain 13-vuotiaalle sopii, mutta vaikeaa se on.
Miisa-sarja on minusta oikein mukavaa varhaisteini-ikäisten kirjallisuutta, varsinkin jos taitoluistelu kiinnostaa yhtään; luistelutermejä ja harjoitusten yksityiskohtaista kuvaamista ei ole ollenkaan liikaa, vaan kirjassa keskitytään myös kaikkeen muuhun nuoren tytön elämässä: on koulua, vaateostoksia, suhteita vanhempiin ja ennen kaikkea ensirakkauden hurmaa.
Miisa on uskottava ja positiivinen sankaritar. Hän kykenee pohtimaan omansa ja toistenkin toiminnan syitä ja seurauksia, mutta ei ole vailla inhimillisiä tunteita, joista kateus kaunista ja menestyvää Eveä kohtaan on yksi tämän kirjan teemoista.
Olematta sen kummempi moralisti tai puritaani minua miellyttää myös tietty viattomuus, joka Miisassa ja hänen kavereissaan näkyy. Kirja ei puutu alkoholi-, huume- tai seksikokeiluihin vaan jättää sellaisen tunteen, että ne ehtii myöhemminkin. Kyllä tälle sarjalle toivoisi edelleenkin jatkoa.