Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mies kuin pantteri on äärimmäisen koskettava kirja siitä, millaista on kun perheeseen syntyy lapsi, joka on mongoloidi – siis kun elettiin vuotta 1955. Lääkärit suosittelivat lapselle laitoshoitoa, vajaamielislaitosta. Sitkeästi rakastavat vanhemmat eivät ottaneet moista suositusta kuuleviin korviinsa, vaan halusivat antaa lapselleen mahdollisimman tavallisen elämän.
Miksi sitten Antti Tuuri kertoo tästä Wahlroosista? Heillä on pitkä suhde, Wahlroos on Tuurin entisen vaimon velipuoli ja ajan myötä Tuurista tuli Wahlroosin edunvalvoja. Tämä on varmasti ollut äärimmäisen hyvä suhde.
Kirja kertoo Wahlroosin elämänvaiheista niin lämpimästi, että sitä tuntui hyvältä lukea. Itse asiassa juuri siksi halusin tämän kirjan, että on kirja, missä saadaan ääni sellaiselle, joka sitä ääntä ei itsestään pidä.
Wahlroos sai etunimekseen Jukka ja kun harmitteli sitä kovin, että on vain yksi etunimi, niin saipa sitten jälkikäteen sen toisenkin nimen, Jalmari. Jukka Jalmari Wahlroos on ollut koko ikänsä kuin lapsi, aikuisenakin. Vaan millainen lapsi: hyväkäytöksinen, tanssitaitoinen, käsistään kätevä ja miten paljon lähimmilleen antanut henkistä rikkautta.
Antti Tuuri kertoo yhteisistä retkistään Wahroosin kanssa ja kun ovat käyneet syömässä. Ovat ystäviä. Wahlroos on aina kunnioittanut Antti Tuuria, kun hänellä on auto ja vaimo. Antti Tuurille Wahlroos taas on ollut tärkeä ihminen.
Kerronta kirjassa on lempeää, välillä sellaista hyväntahtoisen leikillistä ja sitten taas sellaista kuvaavaa siitä, millaista on Downin syndrooman kanssa elävän elämä. Etenkin se aika, kun perhe piti pojan kotona, vaikka olisi ollut toinenkin vaihtoehto.
Kaiken kaikkiaan kirjassa on niin hyvä fiilis, että sen soisi kaikkien lukevan. Meitä on moneksi ja me kaikki voimme ammentaa rikkautta sellaisista, joilla sitä on eri lailla, mutta runsaasti.
