Marja-Liisa Vartion varhaistuotantoon lukeutuvassa teoksessa Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö ei tapahdu tarinan tasolla mitään yllättävää tai radikaalia. Naimisissa oleva mies ajautuu kesäromanssiin häntä nuoremman tytön kanssa, minkä seurauksena alkaa raskaus. Kesäinen tarina ja vaiettu häpeä, joka on monesta tuttu.
Teoksesta erityisen tekee kuitenkin sen kerrontatapa. Teoksen keskushenkilö, Leena, on 19-vuotias maalaistyttö, joka kaipaa elämäänsä jotain uutta tai ainakin irtautumista kotoa. Pakokeinoksi löytyy ulkopaikkakuntalainen mies, joka viettää kesän tietyömaalla tytön kotipitäjässä. Romaani alkaa keskeltä romanssia, jonka edetessä tyttö antaa asioiden tapahtua. Asiat tapahtuvat kuin itsestään, sillä tarinan kerronta antaa vaikutelman, ettei Leena oikein ole oman elämänsä subjekti. Leena kuvittelee, että näin sen pitääkin mennä, tästä hän on kuullut. Lukijan mieleen nousee jopa Camus’n Sivullisen päähenkilö, joka myös ajelehtii ja vaikuttaa omasta elämästään ulkopuoliselta.
Vartion teosta hallitseva tunnelma on unenomainen, eikä lukija välttämättä helposti samastu tarinan tapahtumiin. Romaani alkaa keskeltä miehen ja tytön tapaamista, ja kirjan loppuosa seuraa tuon tapaamisen seurauksia niin tytön kuin hänen perheensäkin näkökulmasta. Vartion tyylissä on jotain maagista, joka houkuttelee lukemaan, vaikka itse henkilöt ja heidän toimintansa ajoittain ärsyttäisivätkin. Lukija näkee tytön kypsymättömyyden sekä miehen ja tytön vaikeudet ymmärtää toisiaan. Etäistä tunnelmaa luo myös se, ettei päähenkilöiden nimiä juuri käytetä. Tapahtumia kehystää vanhanajan maaseutuyhteiskunta, jossa paikkakunnat ovat kaukana toisistaan, maito lypsetään vielä käsin ja kaupunkiperheissä pidetään kotiapulaisia.
Kyseessä on siis tavallinen tarina, mutta erityistä teoksessa on sen tasokas kieli, erikoinen kerrontatapa sekä jo nykynäkökulmasta eksoottisena näyttäytyvä maalaiselämä. Kirja on kuitenkin ajaton klassikko, joka kertoo ihmisyydestä ja tilanteesta, joka toistuu aina jossain uudestaan.