Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pitää olla tarkkana ettei arvostelisi väärin. Eli on kiinnitettävä kirjan nimessä erityishuomio jälkiosaan Pentti Matikaisen jääkiekkoelämä. Kyseessä siis ei ole Matikaisen elämäkerta, jonka voisivat lukea muutkin kuin jääkiekkofriikit.
Enpä tuota heti huomannut, kun kirjan hommasin. Niinpä puoleen väliin päästyäni aloin pikkuhiljaa ihmetellä, että milloinhan asiaan päästään eli elämään kaukalon ulkopuolella.
Mielenkiinnolla törmäilin tuttuihin jo unohtuneisiin kiekkonimiin aina 1970-luvulta lähtien, Matikaisen kertoessa Joensuun ajoistaan ja siirtymisistään Mikkelin Jukureihin, Lappeenrannan SaiPaan ja Oulun Kärppien kautta HIFKiin sekä miten tätä kautta Jortikka, Suhonen, Aravirta tulivat tutuiksi ja läheisiksi.
Matikaisesta lopulta tuli maajoukkuevalmentaja joka toi Suomelle jääkiekkohistorian ensimmäisen mitalin, sen Calgaryn hopeisen, jossa oli tihonovilainen jälkimaku, ainakin pettyneiden ruotsalaisten mielestä.
Mutta mutta. Minkälainen mies on siviili-Pentti? Matikaisen elämä kaukalon ulkopuolella? Sen rajaa kirjan tekijä Hannu Kauhala lähes täysin pois kirjan sivuilta. Samalla menettäen ison osan kiinnostavuutta, suuren yleisön lukuinnon ja myyntimenestyksen, lehdistön huomion, kun ei sensaation sensaatiota ole kirjasta kaivettavissa, niin kuin samaan aikaan ilmestyneistä muista urheilukirjoista, kuten Aino-Kaisa Saarisen Tahto sekä Marko Jantusen Läpi helvetin.
”HIFK:lle tuli taas kiire. Penalle se merkitsi joulun menemistä pilalle. Mökillään lähellä Joensuuta hän puhui lukemattomia puheluita ulkona, kun ei halunnut pilata muiden juhlaa.” (Päävalmentaja Francisin potkut runsaan alkoholinkäytön takia.)
”Ottelun jälkeen Morozov ei uskaltanut tulla jäältä, vaan jäi sinne pitkäksi aikaa. En voinut jäädä odottamaan, mutta muuten olisin lyönyt, vaikka siitä olisi tullut kymmenen vuoden toimitsijakielto.” (Venäläistuomari hylkäsi kaksi maalia Albertvillen olympialaisissa Ruotsia vastaan.)
Omien sekä pelaajien potkujen sun muiden hässäköiden keskellä tiptop-Matikaisesta (Fööni-Pentti, Sir-Pentti) olisi saanut räväkämmänkin kuvauksen, kuten nuo pari kirjasta poimittua tilannetta osoittavat. Tavan penkkiurheilijat ovat uteliaita myös tuonkaltaisista purkauksista sekä näkymättömistä taustoista ja ajatuksista, eivätkä vain kaikkien näkemistä tapahtumista. Mutta nyt pysyttiin työn puolella, asialinjalla, ja siellä ratkaisuotteluiden perinpohjaisissa ruodinnoissa – ja pulinat pois!
Jääkiekkofriikeille sopiva kertauskirja.