Deborah Levy tunnetaan Suomessa erityisesti elämäkertatrilogiastaan (Mitä en halua tietää, Elämisen hinta, Omistuskirjoituksia). Levyn romaanitkin ovat kuitenkin kiinnostavia. Mies joka näki kaiken on kolmas suomennos, monimutkainen teos, jossa aika on totuttua joustavampi käsite.
Romaanin päähenkilö Saul Adler jää auton alle Abbey Roadin suojatiellä vuonna 1988. Saul on lähdössä Itä-Berliiniin työskentelemään joksikin aikaa ja kuva hänestä Beatles-suojatiellä on tarkoitus viedä tuliaisena. Itä-Berliinissä, jossa muuri vielä rajaa idän ja lännen toisistaan, Saul näkee muurittoman tulevaisuuden. Saiko törmäys suojatiellä Saulin jollain tavalla irti ajasta?
Alkupuolellaan romaani kuvaa Saulin työmatkaa Itä-Berliinissä. Seksuaalisuudeltaan joustava Saul heittäytyy suhteisiin sekä tulkkinsa Walterin että tämän siskon kanssa. Etenkin suhde Walteriin on vaarallinen. Stasi valvoo, mutta kenen silmien kautta?
Pelkkää rautaesiripun tunnelmointia Mies joka näki kaiken ei ole. Kirjan jälkipuoli sijoittuu vuoteen 2016 ja siinä Deborah Levy vetäisee monella tavalla mattoa lukijan jalkojen alta. Tarina ei olekaan ihan niin suoraviivainen kuin paikoin vaikutti. Kirja on epätavallisen avoin tulkinnoille. Tästä kirjasta on varmasti mielenkiintoista keskustella muiden lukijoiden kanssa ja vertailla, miten itse kukin on tarinan yksityiskohdat kokenut.
Kirjan on suomentanut Sari Karhulahti. Suomennoksesta ei ole valituksen sanaa: tämä voi olla vaikea kirja, mutta vaikeus ei nouse kirjan tekstistä tai suomennoksen laadusta. Levy on epäilemättä taitava kirjailija, mutta minut kirjan hämäryys jätti hieman kylmäksi. Jos ei tiedä olevansa tällaisten vähän epämääräisten kirjojen ystävä, Kuumaa maitoa on parempi aloituspiste Levyn romaaneihin.