On pakko tunnustaa olevansa niin ahne kirjoille ja tarinoille, että sitä lukee sohvalla neljää kirjaa yhtä aikaa tai vuorotellen. Kappale yhdestä ja sitten vaihto seuraavaan ja niin edelleen. No, kun Antti Tuomaisen kirja Mies joka kuoli pääsi siihen pinoon, niin kuinkas sitten kävikään? Kun tuli Antin kirjan vuoro, sitä vaan luki ja luki, kappale toisensa jälkeen, lähes euforisessa tilassa…
Jaakko Kaunismaa esitellään heti aluksi niin, että hän saa lääkäriltään kuulla kuolevansa ja vieläpä melko pian. Ei ihan kiva juttu, että päähenkilö meinaa kuolla?! Ehtiikö kirjan lukea, ennen kuin päähenkilö on vainaa? On siis pantava töpinäksi. Jaakko on myrkytetty?! Niiden oireiden kuvailu on niin vatsaan käyvää, että ajoittain on itselläkin paha olla.
Jaakko Kaunismaalla on oma yritys, joka kerää sieniä japanilaisille. Yrityksessä on mukana vaimo ja muutama muukin, niin että löytyy sopivasti myrkyttäjäehdokkaita. Eikä siinä vielä kaikki, sillä Haminaan, missä kaikki tämä tapahtuu, on tullut kilpaileva yritys. Ei ihan niin vilpittömin mielin kuin luulisi. Puhumattakaan siitä, että Jaakko osuu hollille juuri sellaiseen aikaan ja paikkaan, jossa vaimo harjoittaa aviorikosta.
Sellainen soppa on kasassa, että ei kun hämmentämään. Jaakko ei puhu kenellekään mitään siitä, että on kuolemaisillaan. Hän vaan päättää hoitaa asiat kunnolla ja ottaa selvää, kuka on minkäkin jutun takana. Ruumiita syntyy ihan vahingossa ja poliisikin yrittää kaikenlaista kysellä. Kaikesta huolimatta Jaakolla on suitset tiukilla.
Antti Tuomaisen teksti on niin mukaansatempaavaa, että kirjaa ei henno käsistään laskea ja jos on pakko, niin tarina kulkee silti mukana.