Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Mies ei ollut mikään murhaaja.
En minä mikään murhaaja ole, hän tolkutti itselleen raahatessaan kuollutta poikaa rinnettä alas.”
Hyvä aloitus vetää saman tien sisään tarinaan. Kuusitoistavuotias Roger Eriksson ilmoitetaan kadonneeksi perjantai-iltana. Poliisin päivystyksen mokailun vuoksi tutkimukset pääsevät alkamaan vasta alkuviikosta. Kun juttu paljastuu murhaksi, Västeråsin rikospoliisin päällikkö Kerstin Hanser päättää kutsua paikalle Torkel Höglundin johtaman murharyhmän, lakaisten samalla paikallisen komisario Thomas Haraldssonin tutkinnasta pois.
Tapaukseen sekaantuu myös paikkakunnalla muista syistä oleileva Sebastian Bergman, Höglundin tuttu vuosien takaa, nerokas mutta hyvin epämiellyttävä psykologi. Sekalainen seurakunta saa tutkittavakseen haastavan murhajutun, johon kietoutuu monenlaisia käänteitä. Roger opiskeli paikkakunnan eliittikoulussa ja tutkinnan edetessä jäljet johtavat myös maineestaan erittäin tarkan koulun suuntaan.
Juttu on täynnä käänteitä, petoksia ja valheita, mutta myös tarkkaavaista ja älykästä rikostutkintaa. Murhajuttu on hyvä ja vetävä, mutta varsinaisesti kirjasta tekee hyvän sen inhimillinen ja mielenkiintoinen henkilökaarti. Valmiiksi Hanserille kaunainen Haraldsson, perheensä traumaattisesti menettänyt ja muutenkin ikävä Bergman, Höglundin työryhmän sisäiset jännitteet… Henkilögalleria on hieno.
Bergmanin pariin palataan vielä, sarjaa on ilmestynyt Ruotsissa jo toinen osa. Tämä kirja on ehditty myös filmata elokuvaksi, jossa Bergmania esittää Wallanderina tunnettu Rolf Lassgård. Kirjoittajat Hjorth ja Rosenfeldt ovat muuten kummatkin käsikirjoittaneet Wallanderia, joten dekkarikokemusta löytyy.
