Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirja alkaa nykyhetkestä ja Islannista. Madaltuvan järven pohjasta löytyy miehen luuranko, jossa on kiinni venäläinen kuuntelulaite. Vainajan rekvisiitta viittaa siis vakoiluun. Rikospoliisi Erlendur Sveinsson ja kumppanit ryhtyvät penkomaan oletettuun tapahtuma-aikaan, 1960-70-luvulla, kadonneiksi ilmoitettujen henkilöiden tapauksia.
Kertomus siirtyy sitten 1950-luvun Itä-Saksaan, Leipzigiin, missä islantilaisia ja muunmaalaisia veljespuolueiden lähettämiä stipendiaatteja koulutetaan, myös taisteluun sosialismin puolesta. Opiskelijat ovat Stasin organisoiman urkinnan alaisina. Toverit ilmiantavat toisiaan, ja aatteen vastaisista puheista passitetaan parhaassa tapauksessa takaisin kotimaahan, huonommassa jonnekin muualle. Kun unkarilainen Ilona katoaa, ei rakastunut Tómas selviä siitä loppuikänään.
Eri aikatasoissa hyppivästä tarinasta hahmottuu tapahtumaketju kylmän sodan ajasta nykypäivään, luontevina maamerkkeinä monet lähihistorian tapahtumat ja ilmiöt. Henkilöhahmot ovat eläviä ja moniulotteisia. Nuoret pettyvät idealismissaan – tai myyvät sielunsa. Diplomaatit heittäytyvät diplomaattisiksi, kun vakoilusta puhutaan. Kadonneiden läheiset kaipaavat kadonneitaan. Ja poliisit ovat niin ihmisiä, erityisesti surullisen hahmon ritari Erlendur.
Luen aika vähän rikoskertomuksia, mutta Arnaldur Indriðason kuuluu niihin dekkaristeihin, joiden teoksiin tartun luottamuksella. Jännitystarinat on sommiteltu varmalla otteella; lukija tietää tarpeeksi, muttei liikaa; ratkaisu tulee tarinasta eikä puun takaa. Sen lisäksi hän kirjoittaa ekonomista tekstiä, ja varsinkin tähän kirjaansa hän on saanut tiivistetyksi huiman määrän mielenkiintoisia asioita ja henkilöitä.