Vuonna 2012 julkaistussa kirjassaan Antti Leinonen oli Ahman kintereillä, mutta uutuusteoksessa hänen ei enää tarvitse olla, sillä ahma tulee miehen luokse. Matka tähän on ollut vuosikymmenten pituinen tai kuten hän itse kuvaa johdannossa: Reitti ahmojen luokse oli löytynyt, se oli 33 vuotta pitkä.
Suurpetojen kojukuvaus on jo vuosia kuulunut matkailubisnekseen ja suurin osa julkaistuista suurpetokuvista onkin kojusta otettuja. Leinonen on yksi kojukuvauksen pioneereista ja harrasti sitä jo kauan ennen kuin kojupaikkoja oli ostettavissa tehden lähes kaikki kuvausvalmistelut itse. Monet tämänkin kirjan kuvista on kojusta otettuja, mutta esillä on myös ainutlaatuisia kuvia, jossa kojua tai lavasteita ei ole tarvittu.
Villieläimen kesyttämisen tai luottamuksen saavuttamisen suurin motiivi on varmasti nykypäivänä juuri saada hyviä kuvia, mutta Leinosen kirjaa lukiessa tulee mieleen paljon muutakin. Kirjan hienoin kuva on mielestäni sivulla 132, osuvasti ukkojen aamupalaveriksi nimetty kuva, jossa Leinonen ja ahma ovat mökin pihalla pöydän ääressä. Kuvat yhdistettynä kirjan avoimiin teksteihin tekevät siitä upean tarinan, jossa ihminen pääsee kokemaan villieläimen seurassa uskomattomia hetkiä.
Leinosen henkilökohtaisten kokemusten jälkeen kirjan lopussa on tiivistelmä, jossa kerrotaan kuvaamisesta, ahmasta yleensä ja katoavista ahmametsistä. Nähtäväksi jää, miten Suomen noin 400 suuruisen ahmakannan käy.