Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Otetaan alkuun heti niskalenkki, jottei tämä liukas luikku käsistä vallan karkaisi: Arvostelussa Ilkka Taipaleen Mielisairaalassa : Lääkärin muistelmat, jossa Taipale (s. 1942) tarinoi pitkän tarinan sopivan pieninä ja mielenkiintoisina palasina elämäntaipaleestaan lääkärinä vähäosaisten parissa. Lukija ei pääse nukahtamaan Ilkan käsissä, jos meinaa, niin heti on hersyvää juttua höysteeksi tulossa vakavan asian tiimoilta. On oltava hereillä ja pidettävä tiukasti kiinni vikkelästä miehestä, joka karkailee vähän sinne sun tänne töitä tekemään ja pitkin maailmaa matkustelemaan.
Uskomattoman eläväinen mies. Uskomattoman eläväiset jutut. Uskomattoman paljon hyvää aikaansaanut vähäosaisten parissa – työttömien, alkoholistien, kodittomien, mielisairaiden, vankien… Ollut riesana monelle byrokraatille ja uudistusten vastustajille. On kyllä päätään seinään myös hakannut.
Kokeili kunnanlääkäriyttä Vapun kanssa ennen erikoistumista. Kunnanlääkärin ura ei kiinnostanut eräällä teollisuuspaikkakunnalla liiallisen tienuuun takia:
”Tulot olisivat olleet huikeat — Keskustelimme asiasta ja kaikesta siitä, mitä rahalla voisi tehdä. Leijuimme todella kaksi tuntia epätodellisuuden tunteessa, rahapsykoosissa, ja yhtäkkiä yhdessä toivuimme siitä samanaikaisesti. Ei, tämä ei ole meidän elämäämme. Niin, olisimme voineet omistaa tuon kaupungin ympärysmetsät, kartanon tai mielettömän taidekokoelman. Mutta kuulimme yhteiskunnan kutsun.”
No pientä liioittelua, mausteeksi, tuossa, kuten koko kirjassa pitkin matkaa, paheksuntaa jos väheksyntääkin.
Ei ole Taipale mikään pikkusielu pilkunviilaaja. Omanarvontunnossa on joustoa ja ylpeyttäkin, mikäli kehut tulevat oikealta taholta, kuten vaikkapa parilta Alkon nurkilla istuvalta laitapuolelta Taipaleen kävellessä kansanedustaja Wallinin kanssa ohi:
”Terve Ilkka, me edustetaan sua täällä!”
Taipaleen matkassa lukijan maailma avartuu: näkee tekohammasröykkiön Lepakon oven pielessä – sopii sovittaa; näkee lääkäreiden, hoitajien kipuilun ja kilpailun arvoasteikolla; näkee, niin, näkee loputtoman avuntarpeen yhteiskunnassa ja sen että aina kannattaa yrittää auttaa.
Melkoinen maailmanmatkaaja tämä psykiatri Ilkka Taipale; ulkomaillekin kun matkustaa niin kahdesta perustutustumiskohteesta ei ole tinkiminen: mielisairaala ja vankila. Niistä näet näkee yhteiskunnan kehityksen tason.
Mielenkiintoinen elämänmatkakirja sairaalasta toiseen Taipaleen lääkäritaipaleelta. Erittäin mielenkiintoinen. Edellisen Ilkan kirjan kaltainen, täydellisempi, koska tässä on ’harpottu’ koko elämäntaival lukiolaisesta kandiksi, tohtoriksi, kunnes vuoden 2016 lopussa empaattiseksi eläkeläiseksi. Osallistuminen jatkuu, kohteina ennen kaikkea: ”Tiede, taide ja köyhä kansa.” Siinä kirjan loppusanat ja vakuutus:
”Minä en hellitä.”