Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tätä kirjaa osasin odottaa ja kun sen käsiini sain, luin melkein yhdeltä istumalta, paitsi etten. Olisin voinut, mutta kun välillä niin nauratti ja halusin säästää, ettei heti moinen hauskuus lopu.
Henriikka Rönkkönen varoittaa jo ensimmäisellä sivulla, että kaikki kerrotaan ja että hän käyttää härskejä sanoja. Sehän on siis suoranainen yllyke lukea lisää ja se kyllä kannattaa. Teksti on sellaista ilotulitusta, ettei siinä ehdi, ei kykene kiusaantumaan vaginasta tai muusta sellaisesta, koska tyyli on niin nasevaa ja huumorilla maustettua.
Jokainen nainen tunnistaa tästä, jollei joka sivulta, niin varmaan jostain kohtaa, itsensä ja niin ollen voi hersyvästi nauraa itselleen ja sille mitä on joskus tehnyt. Kirjailija panee itsensä niin likoon, että vesi on välillä likaista, todella likaista, mutta sitten vaihdetaan vesi ja jatketaan taas uusilla jutuilla, joita piisaa.
Tässä kirjassa kerrotaan niin syviä juttuja, että kun ne pulpahtavat pintaan, ei voi kauhistua, ei, koska naurattaa niin kovasti. Sitä vaan huomaa hakkaavansa kirjalla päätään ja nauravansa huutonaurua ja miettivänsä, ettei uskalla lukea lisää, koska sieltähän voi tulla mitä tahansa… ja sieltähän tulee!
Jokanaisen normijutut on revitelty tässä kirjassa aika lailla päätyyn asti. Nyt saatoin kyllä hieman liioitella, sillä ei ihan jokanaisen. Varmasti on niitä, joiden ei kannata missään nimessä tarttua tähän kirjaan, etenkin jos on rippikouluiästä ollut sen yhden ja ainoan kanssa. Jos ei tiedä näistä kirjan jutuista juuri mitään, niin eivät ne kyllä tätä lukemalla avaudu. Uskaltaisin silti väittää, että 90 prosenttia naisista ja hei, myös suuri osa miehistä, ymmärtää kupletin juonen!
”Kun treffeihin oli enää vartti aikaa, istuin vessassa jännäkakalla. Ajatuskin tuntemattoman kanssa juttelusta kaljan äärellä sai aikaan läpivedon, ja ripuli päällysti vessanpönttöä. Siinä istuessani ja odotellessani suolen tyhjentymistä asettelin oikean käden kultasormusta vasemman käden nimettömään. Ihan huvin vuoksi vain.”
